USS Indianapolis (CA-35)
Wikipedia
| USS Indianapolis (CA-35) | |
|---|---|
 USS Indianapolis Pearl Harborissa noin vuonna 1937 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | New York Shipbuilding |
| Kölinlasku | 31. maaliskuuta 1930 |
| Laskettu vesille | 7. lokakuuta 1931 |
| Palveluskäyttöön | 15. lokakuuta 1932 |
| Palveluskäytöstä | 30. heinäkuuta 1945 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 9 800 tonnia |
| Pituus | 186 m |
| Leveys | 20 m |
| Syväys | 5,28 m |
| Nopeus | 32,7 solmua (59 km/h) |
| Miehistöä |
Rauhan aikana: 629 |
| Aseistus | 8-tuumaisia (203 mm) tykkejä kolmessa tykkitornissa 3 tykkiä rinnakkain, 8 kpl 5-tuumaista (127 mm) tykkiä, ilmatorjunta-aseistusta ja konekiväärejä, 2 lentokonetta |
USS Indianapolis (CA-35) oli Yhdysvaltain laivaston toinen Portland-luokan raskas risteilijä. Laiva muistetaan ennen kaikkea uppoamisestaan ja miehistön kohtalosta, ja uppoamista edeltäneestä atomipommien kuljettamisesta Tinianin saarelle.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Toiminta
Käyttöönoton jälkeen 1932 aluksen kotisatamaksi määrättiin Yhdysvaltain itärannikolla sijaitseva Philadelphia.
Yhdysvaltain liityttyä toiseen maailmansotaan Pearl Harborin iskun jälkeen joulukuussa 1941 alus toimi eteläisellä Tyynellämerellä. 1942 kesästä seuraavan vuoden kesään USS Indianapolis toimi Aleuttien saarien alueella. Syksyllä 1943 aluksesta tuli 5th Fleet -yksikön lippulaiva Pearl Harborissa. Helmikuussa 1945 risteilijä oli mukana lentotukialusryhmässä joka teki iskun Tokiota vastaan, ja toisen iskun huhtikuun 1942 jälkeen. Alus osallistui Iwo Jiman ja Okinawan taisteluihin keväällä 1945.
Raskaan risteilijän tehtäviä olivat tyypillisesti muun muassa maihinnousuoperaatioiden tykistövalmistelut ja alusryhmien suojeleminen vihollisen laivoilta ja lentokoneilta.
[muokkaa] Atomipommit
Välittömästi viimeisen määräaikaishuollon jälkeen USS Indianapolis lähti 16. kesäkuuta 1945 San Franciscosta mukanaan huippusalainen lasti, ensimmäisten taisteluissa käytettävien atomipommien osat ja radioaktiivinen materiaali. Alus purjehti ilman saattuealuksia Pearl Harborin kautta Tinianin saarelle, jonne se saapui 26. päivä kesäkuuta. Tinianin jälkeen alus määrättiin siirtymään Guamin saarelle.
[muokkaa] Uppoaminen
28. heinäkuuta 1945 alus määrättiin purjehtimaan Leyten saarelle Filippiineillä, jonne sen arvioitiin saapuvan 31. päivä.
Puolivälissä matkaa Filippiinien merellä, 30. päivä heinäkuuta kello 00:15 laivan tyyrpuurin etuosaan osui kaksi japanilaisen I-58 sukellusveneen laukaisemaa torpedoa. Alus kääntyi ylösalaisin ja upposi 12 minuutissa. Arviolta 300 henkeä 1196:sta kuoli varsinaisessa hyökkäyksessä.
[muokkaa] Miehistön kohtalo
Melkein 900 iskusta selvinnyttä miestä, pieni osa pelastuslautoilla ja suurimmalla osalla pelastusliivit, joutuivat olemaan yli neljä päivää meressä haiden, polttavan auringon ja kylmien öiden, nälän ja janon armoilla. Noin 50 miehistön jäsentä kuoli joka päivä haiden hyökkäyksissä
Alusta ei kaivattu määräsatamassa, vaan saapumatta jääminen kuitattiin oletuksella, että alus oli saanut uuden tehtävän, ja muuttanut kurssia. Vasta 2. elokuuta rutiinilennolla ollut lentokone huomasi miehet. Alue tutkittiin 160 km:n säteellä ja 316 miehistön jäsentä onnistuttiin pelastamaan. Suurin osa miehistöstä oli menehtynyt haiden hyökkäyksissä.
[muokkaa] Seuraukset
Jos USS Arizonan upotusta Pearl Harborin iskussa ei huomioida, laivan tuho oli Yhdysvaltain laivaston kaikkien aikojen suurin yksittäinen ihmishenkiä aiheuttanut tapahtuma. Laivan tuhosta ilmoitettiin julkisuudessa vasta kahden viikon päästä tapahtuneen Japanin antautumisen jälkeen. USS Indianapolis oli viimeisiä toisessa maailmansodassa upotettuja aluksia.
Aluksen päällikkö Charles Butler McVay III pelastui ja hänet tuomittiin myöhemmin sotaoikeudessa siitä, että hän vaaransi laivan koska ei vaihdellut reittiään (suorittanut väistelykuvioita). Vaikka Yhdysvaltain laivasto menetti yli 430 alusta toisessa maailmansodassa McVay oli ainoa sotaoikeudessa tuomittu sota-aluksen päällikkö. Tuomio päätti McVayn laivastouran ja hän teki itsemurhan vuonna 1968.
Lokakuussa 2000 Yhdysvaltain kongessin käsiteltyä McVayn tapausta uudestaan, kongressi vapautti McVayn syyllisyydestä USS Indianapolisin uppoamiseen.
[muokkaa] Lähteitä
- Tieteen kuvalehti HISTORIA: 1/2007
