USS Hammann

Wikipedia
Ohjattu sivulta USS Hammann (DE-131)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
USS Hammann
Aluksen vaiheet
Rakentaja Consolidated Steel Corporation, Orange, Texas
Kölinlasku 10. heinäkuuta 1942
Laskettu vesille 13. joulukuuta 1942
Palveluskäyttöön 17. toukokuuta 1943
Palveluskäytöstä 24. lokakuuta 1945
myyty romutettavaksi 18. tammikuuta 1974
Tekniset tiedot
Uppouma 1253 t (kuiva)
1590 t (kuormattu)
Pituus 93,27 m
Leveys 11,15 m
Syväys 3,18 m
Koneteho 6000 shp (4,5 MW)
Nopeus 21 solmua (39 km/h)
Miehistöä 8 upseeria ja 201 miehistönjäsentä
Aseistus 3 3"/L50 (76 mm) tykkiä
2 40 mm Bofors-ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisena asennuksena
8 20 mm Oerlikon-ilmatorjuntatykkiä
3 21" (533 mm) torpedoputkea
8 syvyyspomminheitintä
1 Hedgehog- sukellusveneentorjuntaheitin
2 kiskoa

USS Hammann (runkonumero DE-131) oli Yhdysvaltain laivaston Edsall-luokan saattuehävittäjä toisessa maailmansodassa. Alus palveli Atlantilla, jossa se suojasi saattueita sukellusveneiden ja lentokoneiden hyökkäyksiltä.

Sen köli laskettiin 10. heinäkuuta 1942 Consolidated Steel Companyn telakalla Orangessa Texasissa Langleynä. Se nimettiin uudelleen 1. elokuuta Hammanniksi. Alus laskettiin vesille 13. joulukuuta kumminaan Charles Hammannin sisar rouva Lilliam Rhode ja se luovutettiin 17. toukokuuta 1943 laivastolle, jossa sen ensimmäiseksi päälliköksi nimettiin C. D. deKay.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hammann lähti 5. kesäkuuta Bermudalle koeajoihin, joista se palasi 6. heinäkuuta Philadelphiaan. Alus lähti Norfolkiin, jossa se aloitti 13. heinäkuuta ensimmäisen saattuematkansa Atlantilla. Alus teki neljä matkaa Casablancaan Marokkoon 10. maaliskuuta 1944 mennessä.[1]

Alus teki 28. maaliskuuta - 29. marraskuuta vielä kuusi saattuematkaa vieraillen muun muassa Pohjois-Irlannissa. 4. tammikuuta 1945 aluksen määräsatamaksi muuttui Liverpool, jonne se teki neljä matkaa turvaten osaltaan Euroopan sodan loppuunsaattamiseksi tarvittavien materiaalien saannin. Alus avusti 2. maaliskuuta torpedohyökkäyksen maaliksi joutunutta rahtialusta Lone Jackiä, jolta se pelasti kaikkiaan 70 eloonjäänyttä. Se myös lähetti pahoin vaurioituneelle alukselle pelastusmiehistön, joka kykeni estämään aluksen uppoamisen.[1]

Hammann saapui 7. heinäkuuta New Yorkiin, josta se siirtyi Guantanamonlahdelle koulutettavaksi. Alus lähti 24. heinäkuuta Kaliforniaan ja se saapui Panaman kanavan läpäistyään 4. elokuuta San Diegoon, josta se jatkoi edelleen Pearl Harboriin. Tyynenmeren sodan päätyttyä alus kuljetti matkustajia Havaijilta Kaliforniaan, josta se jatkoi edelleen Panaman kautta Charlestoniin. Se saapui määränpäähänsä 25. syyskuuta.[1]

Alus poistettiin palveluksesta 24. lokakuuta Green Cove Springsissä Floridassa ja se sijoitettiin reserviin. Alus siirrettiin Texas Groupille Orangeen, jossa se oli palveluksensa lopun.[1] USS Hammann poistettiin laivastoluettelosta 1. lokakuuta 1972.[2] Se myytiin 18. tammikuuta 1974 romutettavaksi.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e DANFS - USS Hammann
  2. Whitley, M. J. s. 303
  3. Uboat.net - USS Hammann