USS Enterprise (CVN-65)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Yhdysvaltain laivaston ensimmäisestä ydinkäyttöisestä lentotukialuksesta. Muita samannimisiä aluksia, katso USS Enterprise.
USS Enterprise (CVN-65)
USS Enterprise (CVN-65) Persianlahdella 1998
USS Enterprise (CVN-65) Persianlahdella 1998
Naval Jack of the United States.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Newport News Shipbuilding and Drydock Company
Kölinlasku 4.2. 1958
Laskettu vesille 24.9. 1960
Palveluskäyttöön 25.11. 1961
Palveluskäytöstä Joulukuussa 2012
Tekniset tiedot
Uppouma 93 500 t
Pituus 342,3 m
Leveys 40,5 m
Syväys 11,9 m
Koneteho 280 000 shp (210 MW)
Nopeus yli 30 solmua
Miehistöä yli 5 000
Aseistus 2 x SeaSparrow
2 x RAM
3 x 20 mm Phalanx
85 lentokonetta

USS Enterprise CVN-65 (alun perin CVAN-65) luovutettiin Yhdysvaltain laivastolle vuonna 1961, jolloin se oli maailman ensimmäinen ydinkäyttöinen lentotukialus ja toinen ydinkäyttöinen pinta-alus Yhdysvaltain laivastossa risteilijä USS Long Beachin valmistuttua muutamaa kuukautta aiemmin. (Ydinkäyttöinen sukellusvene USS Nautilus otettiin käyttöön 1954 ja Neuvostoliiton siviilikäytössä oleva jäänmurtaja Lenin 1957.) Alus on ainoa Enterprise-luokan alus.

Alus perustuu edeltävään Forrestal-luokkaan. Siinä käytettiin melko konservatiivista tekniikkaa. A2W-ydinreaktoreita oli peräti kahdeksan ja ne pyörittävät neljää potkuriakselia. Reaktorit on sijoitettu aiempien lentotukialusten kattilahuoneiden paikalle. Koska ydinkäyttöinen alus ei tarvitse polttoainetankkeja omaa koneistoaan varten, säästynyt tila mahdollisti kaksinkertaiset lentopolttoainevarastot, mahdollistaen yhtäjaksoisen lentotoimintaan 12 vuorokauden ajan. Aluksen huippunopeus oli 35 solmua ja reaktorien polttoainesauvojen vaihtoväli viisi vuotta.[1]

Alun perin suunniteltiin kuuden Enterprise-luokan aluksen rakentamista. Alustyypin korkean hinnan johdosta viittä muuta ei lopulta edes tilattu.

Ydinkäyttöistä lentotukialusta suunniteltiin jo 1952, jolloin laivasto nimitti Newport News Shipbuilding and Drydock Companyn suunnittelemaan aluksen ja Westinghousen suunnittelemaan reaktorit. Alun perin presidentti Harry Truman hyväksyi 1950 suunnitelman, mutta se leikattiin budjetista 1953, kun ydinkäyttöisten alusten karkaava hinta sai kongressin ja puolustusministeriön kyseenalaistamaan niiden käyttökelpoisuuden. Korean sota antoi amiraali Rickoverille mahdollisuuden puolustaa hanketta ja sitä jatkettiin 1954.[1]

USS Enterprise CVN-65 (taka-alalla) ja Ranskan laivaston lentotukialus FS Charles de Gaulle.

Alus laskettiin vesille 24. syyskuuta 1960 ja sen ensimmäinen reaktori käynnistettiin 2. joulukuuta 1960. Ensimmäiseen tehtäväänsä se lähetettiin Välimerelle 1962. Loppuvuodesta USS Enterprise ja toinen laivasto määrättiin saartamaan Kuubaa Kuuban kriisin yhteydessä. Kriisin jälkeen Enterprise palasi 6. laivastoon Välimerelle.[1]

Ensimmäinen huolto ja polttoaineen vaihto suoritettiin lokakuussa 1964. Vuonna 1973 Vietnamin aselevon jälkeen alus huollettiin Bremertonissa Washingtonissa tukemaan laivaston uusinta F-14 Tomcat -lentokonetta.[1]

USS Enterprisen onnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

USS Enterprisen tulipalo 14.1.1969.

14. tammikuuta 1969 laivalla tapahtui onnettomuus. Mk.32 -tyypin Zuni -raketti laukesi aiheuttaen 27 merisotilaan kuoleman. Sen lisäksi 314 henkilöä haavoittui ja 15 lentokonetta tuhoutui.[2] Sitä ennen oli suunnilleen vastaavanlainen, mutta vielä tätäkin tuhoisampi turma tapahtunut USS Forrestal:illa, vuonna 1967 Tonkininlahdella.

USS Enterprisen vierailu Japanissa 1964 ja 1968 aiheutti maiden välien kiristymistä ja opiskelijamielenosoituksia sitä vastaan.[1] Alkuvuodesta 2012 Enterprise lähetettiin viimeiselle partiolleen Persianlahdelle, jonka jälkeen se se poistettiin vahvuudesta.[3] Aluksen kohtaloksi tulee romutus. Museointia harkittiin mutta koska ydinreaktoreiden purkaminen rungosta olisi ollut hyvin kallista, koko alus päätettiin purkaa.

Aluksella on lempinimet The Big E, Mobile Chernobyl ja Three-Quarter Mile Island.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Luokka: Enterprise
  • Kantavuus: 80 640 t
  • Pituus: 335,64 m
  • Leveys (lentokansi): 75,6 m
  • Leveys: 39,9 m
  • Aseistus:
  • Koneisto: 8 kpl Westinghouse (A2W) ydinreaktoreita, 4 potkuria
  • Nopeus: 30+ solmua (35+ raportoitu)
  • Miehistö: 3 350, lennosto 2 480
  • Kotisatama: Norfolk, Virginia, Yhdysvallat

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

US Naval Jack 48 stars.svg Edeltäjä:
Kitty Hawk -luokka
Yhdysvaltain laivaston lentotukialukset Seuraaja:
Nimitz-luokka