USS Enterprise (CVN-65)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Yhdysvaltain laivaston ensimmäisestä ydinkäyttöisestä lentotukialuksesta. Muita samannimisiä aluksia, katso USS Enterprise.
USS Enterprise (CVN-65)
USS Enterprise (CVN-65) Persialahdella 1998
USS Enterprise (CVN-65) Persialahdella 1998
Naval Jack of the United States.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Newport News Shipbuilding and Drydock Company
Kölinlasku 4.2. 1958
Laskettu vesille 24.9. 1960
Palveluskäyttöön 25.11. 1961
Palveluskäytöstä Joulukuussa 2012
Tekniset tiedot
Uppouma 93 500 t
Pituus 342,3 m
Leveys 40,5 m
Syväys 11,9 m
Koneteho 280 000 shp (210 MW)
Nopeus yli 30 solmua
Miehistöä yli 5 000
Aseistus 2 x SeaSparrow
2 x RAM
3 x 20 mm Phalanx
85 lentokonetta

USS Enterprise CVN-65 (alun perin CVAN-65) luovutettiin Yhdysvaltain laivastolle vuonna 1961, jolloin se oli maailman ensimmäinen ydinkäyttöinen lentotukialus ja toinen ydinkäyttöinen pinta-alus Yhdysvaltain laivastossa risteilijä USS Long Beachin valmistuttua muutamaa kuukautta aiemmin. (Ydinkäyttöinen sukellusvene USS Nautilus otettiin käyttöön 1954 ja Neuvostoliiton siviilikäytössä oleva jäänmurtaja Lenin 1957.) Alus on ainoa Enterprise-luokan alus.

Alus perustuu edeltävään Forrestal-luokkaan. Siinä on käytetty melko konservatiivista ja vanhanaikaista tekniikkaa. A2W-ydinreaktoreita on peräti kahdeksan ja ne pyörittävät neljää potkuriakselia. Reaktorit on yksinkertaisesti sijoitettu aiempien lentotukialusten boilerihuoneiden paikalle. Tästä huolimatta öljyvarastojen ja savupiippujen poistosta säästynyt tila mahdollisti kaksinkertaiset polttoainevarastot lentotoimintaan jopa 12 vuorokauden ajaksi. Aluksen huippunopeudeksi tuli 35 solmua ja polttoaineen vaihtoväliksi viisi vuotta.[1]

Alun perin suunniteltiin kuuden Enterprise-luokan aluksen rakentamista. Alustyypin korkean hinnan johdosta viittä muuta ei lopulta edes tilattu.

Ydinkäyttöistä lentotukialusta suunniteltiin jo 1952, jolloin laivasto nimitti Newport News Shipbuilding and Drydock Companyn suunnittelemaan aluksen ja Westinghousen suunnittelemaan reaktorit. Alun perin presidentti Harry Truman hyväksyi 1950 suunnitelman, mutta se leikattiin budjetista 1953, kun ydinkäyttöisten alusten karkaava hinta sai kongressin ja puolustusministeriön kyseenalaistamaan niiden käyttökelpoisuuden. Korean sota antoi amiraali Rickoverille mahdollisuuden puolustaa hanketta ja sitä jatkettiin 1954.[1]

USS Enterprise CVN-65 (taka-alalla) ja Ranskan laivaston lentotukialus FS Charles de Gaulle.

Alus laskettiin vesille 24. syyskuuta 1960 ja sen ensimmäinen reaktori käynnistettiin 2. joulukuuta 1960. Ensimmäiseen tehtäväänsä se lähetettiin Välimerelle 1962. Loppuvuodesta USS Enterprise ja toinen laivasto määrättiin saartamaan Kuubaa Kuuban kriisin yhteydessä. Kriisin jälkeen Enterprise palasi 6. laivastoon Välimerelle.[1]

Ensimmäinen huolto ja polttoaineen vaihto suoritettiin lokakuussa 1964. Vuonna 1973 Vietnamin aselevon jälkeen alus huollettiin Bremertonissa Washingtonissa tukemaan laivaston uusinta F-14 Tomcat -lentokonetta.[1]

USS Enterprisen vierailu Japanissa 1964 ja 1968 aiheutti maiden välien kiristymistä ja opiskelijamielenosoituksia sitä vastaan.[1] Alkuvuodesta 2012 Enterprise lähetettiin viimeiselle partiolleen Persianlahdelle, jonka jälkeen se on tarkoitus poistaa vahvuudesta.[2]

Aluksella on lempinimet The Big E, Mobile Chernobyl ja Three-Quarter Mile Island.

Sisällysluettelo

Tekniset tiedot [muokkaa]

  • Luokka: Enterprise
  • Kantavuus: 80 640 t
  • Pituus: 335,64 m
  • Leveys (lentokansi): 75,6 m
  • Leveys: 39,9 m
  • Aseistus:
  • Koneisto: 8 kpl Westinghouse (A2W) ydinreaktoreita, 4 potkuria
  • Nopeus: 30+ solmua (35+ raportoitu)
  • Miehistö: 3 350, lennosto 2 480
  • Kotisatama: Norfolk, Virginia, Yhdysvallat

Lähteet [muokkaa]

Viitteet [muokkaa]

Aiheesta muualla [muokkaa]

US Naval Jack 48 stars.svg Edeltäjä:
Kitty Hawk -luokka		 Yhdysvaltain laivaston lentotukialukset Seuraaja:
Nimitz-luokka

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=USS_Enterprise_(CVN-65)&oldid=12811360