U-93 (1940)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
U-93
Aluksen vaiheet
Rakentaja Friedrich Krupp Germaniawerft, Kiel
Kölinlasku 9. syyskuuta 1939
Laskettu vesille 8. kesäkuuta 1940
Palveluskäyttöön 30. heinäkuuta 1940
Poistui palveluskäytöstä 17. maaliskuuta 1941
Tekniset tiedot
Uppouma 769 t (pinnalla)
871 t (sukelluksissa)
1 070 t (max)
Pituus 67,10 m (kokonaispituus)
Leveys 6,20 m (kokonaisleveys)
Syväys 4,74 m
Koneteho 3 200 hv (pinnalla)
750 hv (sukelluksissa)
Nopeus 17,7 solmua (pinnalla)
7,6 solmua (sukelluksissa)
Toimintamatka 8 500 nm@10 solmua (pinnalla)
80 nm@4solmua (sukelluksissa)
Miehistöä 44-52 miestä
Aseistus
Aseistus 1 × 88 mm/L45 tykki, johon 220 ammusta
5 × torpedoputkea, joihin 14 torpedoa
26 × TMA-miinaa

U-93 oli Saksan laivaston tyypin VIIC sukellusvene toisessa maailmansodassa. Palvelusaikanaan alus teki seitsemän partiomatkaa ja upotti kahdeksan kauppalaivaa, yhteensä 43 392 rekisteritonnia. Britannian kuninkaallisen laivaston hävittäjä HMS Hesperus upotti aluksen 15. tammikuuta 1942 Pohjois-Atlantilla. Miehistönjäsenistä kuusi sai surmansa ja neljäkymmentä joutui sotavankeuteen.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: VIIC

Alus tilattiin 30. toukokuuta 1938 Friedrich Krupp Germaniawerft AG:lta Kielistä, missä köli laskettiin 9. syyskuuta 1939 telakkanumerolla 598. Se laskettiin vesille 8. kesäkuuta 1940 ja otettiin palvelukseen 30. heinäkuuta ensimmäisenä komentajanaan Claus Korth.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palvelukseenotettaessa alus liitettiin Kieliin 7. sukellusvenelaivueeseen ja myöhemmin laivueen mukana Saint-Nazaireen. Alus oli 1. lokakuuta saakka miehistön koulutuksessa, minkä jälkeen se oli operatiivisessa palveluksessa tuhoutumiseensa saakka. Alus lähti 5. lokakuuta 1940 merelle Kielistä ja saapui 7. lokakuuta Kristiansandiin.

U-93 lähti 9. lokakuuta Kristiansandista ensimmäiselle partiomatkalleen. Alus upotti 15. lokakuuta (58°58′N, 09°54′W) saattueessa OA-228 matkanneen New Zealand Shipping Companyn SS Hurunuin (9 331 grt). Kaksi päivää myöhemmin alus upotti saattueesta OB-228 norjalaisen A/S Songan SS Dokkan (1 168 grt) Bergenistä (60°46′N, 16°30′W) ja Richard W. Jones and Companyn SS Uskbridgen (2 715 grt) (60°40′N, 15°50′W)[1]. Saattueen suojaus yritti kolmeen otteeseen upottaa hyökkäävän sukellusveneen tuloksetta. Alus palasi 25. lokakuuta St. Nazaireen.

Alus lähti 7. marraskuuta St. Nazairesta toiselle partiomatkalleen, mistä se palasi 29. marraskuuta Lorientiin. Alus lähti 11. tammikuuta 1941 Lorientista kolmannelle partiomatkalleen, jonka aikana se upotti neljä kauppalaivaa. Alus joutui 10. helmikuuta 502. laivueen Armstrong Whitworth Whitley -pommikoneen maaliksi, jolloin vene kärsi lieviä vaurioita. Alus palasi 14. helmikuuta Lorientiin ja oli seuraavat kolme kuukautta telakalla korjattavana.

Pvm Alus Kansallisuus Uppouma (GRT) Saattue
29. tammikuuta King Robert[2] 5886 SC-19
29. tammikuuta W. B. Walker[2] 10468 SC-19
29. tammikuuta Aikaterini[2] Kreikka 4929 SC-19
4. helmikuuta Dione II 2660 SC-20

U-93 lähti 3. toukokuuta Lorientista. Aluksella sattui lähtöpäivänä konekivääriä käsiteltäessä onnettomuus, jossa kolme miehistönjäsentä haavoittui. Alus upotti 21. toukokuuta sukellusveneryhmä Westin mukana saattueesta HX-126 alankomaalaisen NV Petroleum Mij La Coronan MV Elusan (6 235 grt) (59°00′N, 38°05′W). Alus palasi 10. kesäkuuta St. Nazaireen.

Alus lähti 12. heinäkuuta St. Nazairesta viidennelle partiomatkalleen liittyäkseen sukellusveneryhmä Südiin, jonka mukana se oli 22. heinäkuuta-5. elokuuta. Alus joutui 11. elokuuta Portugalin rannikolla ilmahyökkäykseen, mikä pakotti sen aloittamaan paluumatkan tukikohtaansa. Alus saapui St. Nazaireen 21. elokuuta ilman upotuksia. Aluksen päällikkö Claus Korth siirtyi 30. syyskuuta muihin tehtäviin, ja aluksen päällikkyyden vastaanotti 6. lokakuuta Horst Elfe. Aluksen kuudes partiomatka alkoi 18. lokakuuta St. Nazairesta, jonne se palasi 21. marraskuuta ilman upotuksia. Matkansa aikana alus oli sukellusveneryhmä Schlagetotissa 23. lokakuuta- 1. marraskuuta ja Raubritterissä 1.–8. marraskuuta

Alus lähti viimeiselle partiomatkalleen 23. joulukuuta St. Nazairesta liittyäkseen sukellusveneryhmä Seydlitziin, jossa se aloitti toimintansa 27. joulukuuta. HMS Hesperus upotti aluksen 15. tammikuuta 1942 syvyyspommein Pohjois-Atlantilla. Aluksen miehistöstä sai surmansa kuusi ja neljäkymmentä joutui sotavankeuteen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Slader John: The Red Duster at War - A History of the Merchant Navy during the Second World War. Lontoo: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Slader, John s. 78
  2. a b c Slader, John s. 108

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]