Tyttö joka leikki tulella
| Tyttö joka leikki tulella | |
|---|---|
| Flickan som lekte med elden | |
 DVD-julkaisun kansikuva |
|
| Ohjaaja | Daniel Alfredson |
| Käsikirjoittaja | Jonas Frykberg (Stieg Larssonin romaanista) |
| Tuottaja | Anni Faurbye Fernandez, Lone Korslund |
| Säveltäjä | Jacob Groth |
| Kuvaaja | Peter Mokrosinski |
| Leikkaaja | Mattias Morheden |
| Tuotantosuunnittelija | Maria Håård |
| Pääosat |
Noomi Rapace Michael Nyqvist Lena Endre Georgi Staykov |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Ruotsi Tanska Saksa |
| Tuotantoyhtiö | Yellow Bird Films |
| Levittäjä |
Zodiak Media Budapest Film Amazon Video |
| Ensi-ilta |
 18. syyskuuta 2009 |
| Kesto |
131 min (elokuva) 2×90 min (TV-sarja) |
| Alkuperäiskieli | Ruotsi |
| Katsojat | 77 124 (Suomessa)[1] |
| Edeltäjä | Miehet jotka vihaavat naisia |
| Seuraaja | Pilvilinna joka romahti |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivusto | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Tyttö joka leikki tulella on vuonna (2009) tehty ruotsalainen elokuva. Se on suoraa jatkoa menestyneelle Miehet jotka vihaavat naisia -elokuvalle ja perustuu tämän tavoin Stieg Larssonin Millennium-rikosromaanitrilogian samannimisiin teoksiin. Elokuvan on ohjannut ruotsalainen Daniel Alfredson.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lisbeth Salander on ollut kiertelemässä maailmaa vuoden ajan. Hän on nyt rikas nainen. Hän palaa Ruotsiin ja ostaa yrityksensä Wasp Enterprises nimissä valtavan loistoasunnon aivan Tukholman keskustasta. Muutaman asunnon huoneista hän sisustaa ostamalla kaiken tarvittavan yhdellä kerralla Ikeasta ja asentaa huippuluokan valvontalaitteiston.
Hän vierailee entisen tyttöystävänsä Miriam Wun ja entisen edunvalvojansa Holger Palmgrenin luona, jonka hän ei edes tiennyt enää olevan elossa. Hän antaa entisen asuntonsa Miriamin käyttöön ja maksaa huonokuntoiselle Palmgrenille lisäkuntoutusta. Salander päättää myös kohdata edunvalvojansa Bjurmanin uudelleen kasvotusten. Tavattuaan sattumalta Blomkvistin Salander hakkeroi Blomkvistin tietokoneen ja saa tietää, että Millennium-lehti on tekemässä paljastusjuttua Itä-Euroopasta tulevasta ihmiskaupasta ja prostituutiosta.
Pian murhataan Millenniumin uusi työntekijä, prostituutiojutun kanssa työskennellyt Dag Svensson ja hänen naisystävänsä kriminologi Mia Bergman. Poliisi saa selville, että murhassa käytetyn aseen omistaa asianajaja Bjurman - joka myös löydetään murhattuna. Monien syiden vuoksi mm. murha-aseessa olevien sormenjälkien vuoksi Lisbeth Salanderista tulee murhaepäilty. Iltapäivälehden onnistuu saada selville, että Salander on epäilty, ja se julkaisee hänestä etsintäkuulutuskuvan.
Tästä huolimatta sekä Milton Securityn toimitusjohtaja Armanskij että Mikael Blomkvist uskovat Salanderin viattomuuteen. Blomkvist lähettää viestin Salanderille, jossa kertoo että henkilö murhien takana on nimeltään Zala. Nimi esiintyy myös Dag Svenssonin juttumateriaaleissa.
Salander saa selville että Sandström, yksi Millenniumin tulevan paljastusjutun seksinostajista, on ollut yhteydessä Zalaan, ottaa tämän vangiksi ja uhkaa tappaa miehen saadakseen tietää enemmän. Salander menee Bjurmanin kesämökille, jonne Bjurman on piilottanut hänestä esitutkintamateriaalia vuodelta 1993, jossa on Turvallisuuspoliisin Gunnar Björckin ja Peter Teleborianin välistä kirjeenvaihtoa. Psykiatri Peter Teleborian, joka oli piinannut Lisbethiä tämän lapsuuden aikana Sankt Stefanin mielisairaalassa, on yhteydessä useihin muihin salaliitossa olleisiin henkilöihin.
Salanderin yllättää kaksi moottoripyöräjengiläistä, joiden aikomuksena on käskystä polttaa kesämökki, mutta hän onnistuu nujertamaan heidät ja pakenemaan. Blomkvist puhuu Holger Palmgrenin kanssa, joka sanoo, että Zalan nimi on todellisuudessa Zalatšenko ja että tämä on Lisbeth Salanderin isä. Blomkvist on saanut tietää Gunnar Björckiltä, että Zalatšenko on neuvostoliittolainen loikkariagentti, jonka oikean henkilöllisyyden Turvallisuuspoliisi SÄPO on pitänyt salassa. Paolo kertoo että Niedermannissa on jotain outoa, hän tappelee kuin koulutettu nyrkkeilijä mutta hän ei tunne lainkaan kipua.
Kun Salander saa tietää, että vaalea jättiläismäinen mies oli hyökännyt Miriam Wun ja nyrkkeilyvalmentaja Paolo Roberton kimppuun luullen Miriamia Lisbethiksi, hän jäljittää Ronald Niedermann -nimisen jättiläisen Göteborgin alueelta Gossebergasta. Salander seuraa jälkiä ja huomaa, että jättiläinen on Zalatšenkon seurassa. Lisbeth kohtaa heidät kasvotusten, mutta jää kiinni. Zalatšenko kertoo Niedermannin olevan Lisbethin velipuoli aiemmasta suhteestaan Saksassa. Lisbeth viedään ulos, häntä ammutaan ja hänet haudataan elävältä. Salander selviää hengissä, onnistuu kaivamaan itsensä ylös haudasta, käy Zalatšenkon kimppuun kirveellä ja ampuu kohti Niedermannia. Blomkvist löytää Lisbethin ja Niedermann pakenee. Lisbeth viedään helikopterilla sairaalaan, Zalatšenko ambulanssilla.
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Michael Nyqvist – Mikael Blomkvist, Milleniumin vastaava toimittaja
- Noomi Rapace – Lisbeth Salander
- Tehilla Blad – Lisbeth Salander lapsena
- Lena Endre – Erika Berger, Milleniumin toimittaja
- Hans-Christian Thulin – Dag Svensson
- Jennie Silfverhjelm – Mia Bergman
- Georgi Staykov – Alexander Zalatšenko
- Mikael Spreitz – Ronald Niedermann
- Paolo Roberto – Paolo Roberto (esittää itseään)
- Jacob Ericksson – Christer Malm, Milleniumin toimittaja
- Sofia Ledarp – Malin Larsson, Milleniumin toimittaja
- Yasmine Garbi – Miriam Wu
- Johan Kylén – rikostutkija Jan Bublanski
- Per Oscarsson – Holger Palmgren
- Peter Andersson – asianajaja Nils-Erik Bjurman
- Anders Ahlbom Rosendahl – johtajava ylilääkäri, psykiatri Peter Teleborian
- Michalis Koutsogiannakis – Dragan Armanskij
- Tanja Lorentzon – rikospoliisi Sonja Modig
- Niklas Hjulström – syyttäjä Rikard Ekström
- Magnus Krepper – rikospoliisi Hans Faste
- Daniel Gustavsson – rikospoliisi Niklas Eriksson
- Ralph Carlsson – Gunnar Björck, Turvallisuuspoliisin virkamies
- Ola Wahlström – Per-Åke Sandström, toimittaja
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nyt-liitteessä neljä kriitikkoa antoi elokuvalle pistekeskiarvon 2,5.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ SES 50v. Osa 6: Katsotuimmat ruotsalaiset elokuvat 6.11.2019. Suomen elokuvasäätiö. Arkistoitu 12.1.2020. Viitattu 12.1.2020.
- ↑ Kriitikon valinta. Tv-Nyt, 2009, nro 16.10.–22.10., s. 20.