Tyko Reinikka
| Tyko Reinikka | |
|---|---|
 Reinikka kotonaan vapauduttuaan vankilasta lokakuussa 1947 |
|
| Suomen valtiovarainministeri | |
|
Kallion III hallitus
18.8.1929–4.7.1930 |
|
| Edeltäjä | H. M. J. Relander |
| Seuraaja | J. H. Vennola |
| Suomen kauppa- ja teollisuusministeri | |
|
Kallion II hallitus
31.12.1925–13.12.1926 |
|
| Edeltäjä | Yrjö Pulkkinen |
| Seuraaja | Väinö Hupli |
| Kansanedustaja | |
|
5.9.1922–20.10.1930
|
|
| Ryhmä/puolue | Maalaisliiton eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Kuopion läänin itäinen vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. joulukuuta 1887 Oulu |
| Kuollut | 18. tammikuuta 1964 (76 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | opettaja, pankinjohtaja |
| Arvonimi | ministeri (1951) |
| Puoliso |
Impi Irene Lehtonen ( 1912–54) Mirja Kyllikki Kuosmanen ( 1954) |
| Tiedot | |
| Puolue | Maalaisliitto |
| Koulutus | kasvatusopin tutkinto (1914) |
Tyko Henrik Reinikka (10. joulukuuta 1887 Oulu – 18. tammikuuta 1964 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, opettaja ja pankinjohtaja. Reinikka toimi Maalaisliiton kansanedustajana vuosina 1922–1930 ja useissa eri ministerin tehtävissä 1920- ja 30-luvuilla. Jatkosodan aikana 1943–1944 Reinikka oli Linkomiehen hallituksen toisena valtiovarainministerinä.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Reinikka pääsi ylioppilaaksi vuonna 1908 ja opiskeli tämän jälkeen opettajakandidaatiksi vuonna 1913 ja sai kasvatusopin tutkinnon vuonna 1914. Hän työskenteli Värtsilän yhteiskoulun matemaattisten aineiden opettajana 1910–1914, minkä jälkeen Reinikka toimi Kansallis-Osake-Pankin Värtsilän konttorin johtajana 1917–1927 pitäen samalla myös opettajan virkansa Värtsilän yhteiskoulussa. Vuosina 1927–1932 Reinikka oli Kansallis-Osake-Pankin Jyväskylän konttorin johtajana. Konttorinjohtajan tehtävistä hän siirtyi Kansallis-Osake-Pankin johtokunnan jäseneksi vuosiksi 1932–1956.[1]
Sotasyyllisyysoikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä vuonna 1946 hänet tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Hän joutui tavallaan vahingossa syytteeseen; Yrjö Soinin mukaan tämän aiheuttivat ne sotasyyllisyyslain pykälät, jotka mahdollistivat suurlähettiläs Toivo Kivimäen syytteeseen asettamisen. Reinikka voitiin asettaa syytteeseen, sillä hän oli kuulunut Linkomiehen hallituksen ulkoasiainvaliokuntaan ja hänen katsottiin siten olleen vastuussa hallituksen ulkopolitiikasta. Sota-aikana Reinikka tunnettiin kiihkeänä sotapolitiikan ja saksalaissuuntauksen kannattajana. Reinikan saksalaismielisyyden takia esimerkiksi marsalkka C. G. E. Mannerheim kieltäytyi osallistumasta tärkeisiin neuvotteluihin, joissa Reinikka oli läsnä, sillä pelkäsi tämän vuotavan salaisia tietoja Saksan Helsingin lähetystöön.
Reinikka päästettiin ehdonalaiseen vapauteen 21. lokakuuta 1947 istuttuaan rangaistuksestaan vankilassa viisi kuudesosaa.
Reinikalle myönnettiin vuonna 1951 ministerin arvo.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tyko Reinikka Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 20.6.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tyko Reinikka Wikimedia Commonsissa
- Tyko Reinikka Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
| Edeltäjä: Yrjö Pulkkinen |
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri 1925−1926 |
Seuraaja: Väinö Hupli |
| Edeltäjä: H. M. J. Relander |
Suomen valtiovarainministeri 1929–1930 |
Seuraaja: J. H. Vennola |
| ||||||
| ||||||
| ||||||
| ||||||||||
- Kansanedustajat
- Suomen valtiovarainministerit
- Suomen kauppa- ja teollisuusministerit
- Suomen Keskustan poliitikot
- Tohmajärven kunnanvaltuutetut
- Värtsilän kunnanvaltuutetut
- Pohjois-Karjalan vaalipiiri
- Suomalaiset pankinjohtajat
- Suomalaiset opettajat
- Sotasyylliset
- Suomalaiset ministerin arvonimen saaneet
- Vuonna 1887 syntyneet
- Vuonna 1964 kuolleet