Tyhmyys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tyhmyys on ominaisuus tai tila, jossa tietoisuus ei ole järkevä. Ihmisillä usein kulttuuri määrittelee sen mikä on järkevää ja mikä tyhmää.

Suomen sanan tyhmyys alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kielessä sana ”tyhmä” oli alun perin vain toinen tapa lausua sana ”tuhma”. Näin oli vielä esimerkiksi kalevalaisessa kansanrunoudessa. Merkitykseltään sanat ”tuhma” ja ”tyhmä” olivat siis sama sana, ennen kuin ne eriytettiin toisistaan. Sanalla oli sekä nykyisen tuhma-sanan että nykyisen tyhmä-sanan merkitykset: tuhmuuden katsottiin olevan tyhmyyttä.[1] Ilkeät ja kurittomat (tuhmat) ajateltiin siis jollain tavoin hölmöiksi, ajattelemattomiksi tai vajavaisiksi (tyhmiksi).

Pahuus oli eri asia kuin tuhmuus ja tyhmyys, se ei ollut vain vajavaisuutta, vaan tietoista hyvän vastaista toimintaa, ja siten paljon vakavampi asia. Nykykäsittein vanhan käsityksen mukaista tuhmaa tai tyhmää voitaisiin pitää ainakin osittain syyntakeettomana haitallisiin tekoihinsa, kun taas paha on syyntakeellinen.

Matthijs van Boxselin käsitys tyhmyydestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matthijs van Boxselin mukaan tyhmyyden voi määritellä vain jonkin muun ominaisuuden puutteeksi tai vastakohdaksi. Tyhmyyttä ei voi tavoitella, koska tietoisena se ei ole enää tyhmyyttä vaan lisätietoa. Omasta tyhmyydestään ei siten voi olla tietoinen. Tyhmyyteen liittyy toimiminen tietämättään vastoin omaa etuaan.[2]

Toiminnallinen tyhmyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toiminnallinen tyhmyys on kriittisen pohdinnan poissaoloa, jota esiintyy esimerkiksi työpaikoilla. Tyhmyys luo organisaatioon yhtenäisen ja yksimielisen tilan, jossa työntekijä alkaa välttää päätösten, rakenteiden ja visioiden kyseenalaistamista. Samanaikaisesti tyhmyys kuitenkin nostaa organisaation tuottavuutta ja tehokkuutta. Jos liian moni terävä yksilö ehdottaisi vaihtoehtoisia toimintatapoja tai kysyisi kriittisiä kysymyksiä, työ hidastuisi. Tyhmyyttä ei vain saa olla liikaa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. Osa 3: R–Ö. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556; Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000. ISBN 951-717-712-7.
  2. Boxsel, Matthijs van: Tyhmyyden ensyklopedia. (Alkuteos: De encyclopedie van de domheid, 2002.) Suomentanut Antero Helasvuo. Jyväskylä: Atena, 2005. ISBN 951-796-392-0.
  3. Tyhmyydestä on työpaikalla suurta hyötyä, Työpiste-verkkolehti 26.4.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cipolla, Carlo M.: Inhimillisen typeryyden peruslait: Lyhyt oppimäärä. (The basic laws of human stupidity, 1976/2012.) Englannin kielestä kääntänyt Leena Mäntylä. Helsinki: Minerva, 2013. ISBN 978-952-492-744-4.
  • Matthijs van Boxsel: Tyhmyyden ensyklopedia. (Alkuteos: De encyclopedie van de domheid, 2002.) Suomentanut Antero Helasvuo. Jyväskylä: Atena, 2005. ISBN 951-796-392-0.
  • Erasmus Rotterdamilainen: Tyhmyyden ylistys. (Alkuteos: Moriae encomium, 1509.) Suomennos: Kauko Kare. Tarkistanut ja selitysosan laatinut Kaarle Hirvonen. 4. painos. (1. painos 1974). Hämeenlinna: Karisto, 1998. ISBN 951-23-3773-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.