Työ- ja elinkeinotoimisto

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Työvoimatoimisto)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa
Suomen politiikka
Suomen vaakuna
TE-toimisto Seinäjoella.

Työ- ja elinkeinotoimisto (lyh. TE-toimisto; aikaisemmin Työvoimatoimisto, ja vielä aikaisemmin Työnvälitystoimisto; ruots. arbets- och näringsbyrå) auttaa työpaikan saamisessa, järjestää neuvontaa koulutuksesta ja hoitaa työttömien työnhakijoiden sosiaalisia etuja. Työ- ja elinkeinotoimiston asiakkaita ovat työnhakijat ja työtä tarjoavat työnantajat.

Työ- ja elinkeinotoimiston päätarkoituksena on parantaa työnhakijoiden työnhakuvalmiuksia ja tarjota tietoa lisäkoulutuksesta. Tietoa tarjotaan ammatillisten oppilaitosten ja aikuis- ja täydennyskoulutuskeskuksien koulutusohjelmista, tutkinnoista ja kursseista. Tarjolla on tietoa myös oppisopimuskoulutuksesta.

Työ- ja elinkeinotoimisto järjestää myös erilaisia omia työnhakukursseja ja muuta ns. aktiivista työvoimapolitiikkaa, mutta niiden vaikutus on varsin pieni ja niiden heikkoa kustannustehokkuutta on julkisuudessa arvosteltu välillä voimakkaasti.[1]

Suomessa on 15 TE-toimistoa, jotka toimivat työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa. TE-toimistoilla on yhteensä noin 80 toimipistettä ja 2400 työntekijää.[2]

TE-toimistot lakkautetaan vuoden 2025 alusta samalla kun julkiset työvoimapalvelut siirtyvät kuntien järjestettäviksi.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvulla toimistot tunnettiin nimellä 'työnvälitys', 'työvälitystoimisto' ja ne nimensä mukaisesti välittivät työpaikkoja työttömille, eli esimerkiksi lähettivät työnhakijan johonkin työpaikkaan töihin. Nimi muuttui myöhemmin 'työvoimatoimistoksi' ja toimistot eivät enää välittäneet työpaikkoja, vaan lähinnä kirjasivat työnhakijoiden tietoja. 2000-luvulla nimi on 'työ- ja elinkeinotoimisto', ja toimintaan kuuluu esimerkiksi työnhakijoiden arviointi.

Organisaatiouudistus 2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2013 alussa astui voimaan organisaatiouudistus, jonka myötä TE-toimistot liitettiin alueelliseen hallintoon ELY-keskusten yhteyteen. Samalla niiden määrä putosi 80:stä 15:een, niiden alueet ovat ELY-keskusten mukaisia. Uudistuksen myötä TE-toimistolle määriteltiin kolme lakisääteistä päätehtävää: työnhakijoiden nopean työllistymisen tukeminen, osaavan työvoiman saatavuuden parantaminen ja yritysten toimintaedellytysten turvaaminen.[4]

Uudistuksessa TE-keskusten toiminnan painopiste muuttui enemmän yrityskeskeiseksi, sillä kaksi päätehtävistä palvelee yritysten etuja ja vain yksi työttömän etuja. Samalla työnhakijoiden kohtaamiseen käytetty aika on vähennetty minimiinsä ja suurin osa palveluista on muuttunut sähköisiksi. TE-toimiston mukaan asiakkaina toimivat yritykset eivät esimerkiksi tarvitse palvelua tiskin takaa kasvokkain virkailijan kanssa. Silti valtiovarainministeriön tilaaman ASPA 2014 -selvityksen mukaan 77% kansalaisista tarvitsee kasvokkaista palvelua TE-toimistossa.[5]

Työnhaku ja työllistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TE-palveluiden kautta työntekijää tarvitseva työnantaja voi julkaista työpaikkailmoituksen. Ilmoituksessa on kuvattu työtehtävä, vaatimukset työntekijälle ja edut (mm. palkka). Ilmoituksella on rajallinen voimassaoloaika. Työtön työnhakija voi hakea työnantajalta kyseistä työtä laatimalla hakemuksen. Työnantajalle tulee tyypillisesti useita (jopa satoja) hakemuksia. Laajemmissa hakuprosesseissa näistä hakemuksista valitaan haastatteluun pääsevät hakijat. Haastatteluja voi olla useita kierroksia. Lopuksi haastattelujen perusteella työnantajan arvioinnin mukaan valitaan parhaiten työtehtävään sopiva henkilö. Työnantaja voi ottaa työsuhteeseen heti sopivaksi katsomansa henkilön ennen hakuajan päättymistä.

Työnhaku toimii kuitenkin nykyään monella muullakin tavalla kuin suorilla työhakemuksilla. Esimerkiksi erilaiset harjoittelujaksot ja koulutukset voivat myös johtaa pysyvään työsuhteeseen. Lisäksi henkilöstövuokraus on noussut merkittäviin rooliin erityisesti nuorten ja vähemmän koulutettujen työllistäjänä.

Työ- ja elinkeinotoimistoilla on internetsivusto (te-palvelut.fi), jota sekä työnantaja että työnhakija voivat omatoimisesti selata. Aikaisemman verkko-osoitteen (mol.fi) lyhenne mol tulee entisen työministeriön englanninkielisestä nimestä ministry of labour.

Työvoimapoliittiset lausunnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työ- ja elinkeinotoimisto valvoo työttömyysturvalain mukaisten tukien maksamisen edellytyksiä työvoimapoliittisin lausunnoin. Saadakseen ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, peruspäivärahaa tai vastikkeellista työmarkkinatukea tulee edunsaajan olla työmarkkinoiden käytettävissä. Edunsaaja on työmarkkinoiden käytettävissä, mikäli työ- ja elinkeinotoimisto ei ole työvoimapoliittisessa lausunnossaan todennut, että työmarkkinoilla ololle on työttömyysturvalain mukainen este.

Työllisyyspoliittinen lausunto annetaan tiedoksi maksatuksesta päätöksen tekevälle työttömyyskassalle tai kansaneläkelaitokselle työministeriöltä peräisin olevalla URA-tietojärjestelmällä, mistä seurauksena ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan tai työmarkkinatuen maksaminen keskeytyy jo ennen kuin työttömyyskassa tai kansaneläkelaitos on tehnyt ratkaisunsa lausunnon perusteella.selvennä

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tutkimus: Työpolitiikan vaikutus työllisyysasteeseen toivottua vähäisempi tietokayttoon.fi. Viitattu 24.3.2023.
  2. Työttömille soittaminen pitää te-toimistot kiireisinä Hämeen Sanomat. 10.6.2017. Viitattu 6.4.2021.
  3. Tiedote: TE-palvelut siirtyvät kuntiin vuoden 2025 alusta - TE-palvelut toimistot.te-palvelut.fi. Viitattu 23.4.2023.
  4. Uudet TE-palvelut Työ- ja elinkeinoministeriö. Arkistoitu 27.6.2015. Viitattu 14.6.2015.
  5. Mantsinen, Jecaterina: Työkkäri & palvelut katoavat. Voima, 2014, nro 6, s. 8-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]