Työttömyysturva
Wikipedia
Työttömyysturvalla tarkoitetaan työttömän toimeentuloturvajärjestelmää, johon kuuluvat koulutustuki, työttömyyspäiväraha (perus- tai ansiopäiväraha), työmarkkinatuki, työttömyyseläke, palkkaturva, eroraha ja koulutuspäiväraha. Mainitut tuet-, eläkkeet, turvat ja –rahat ovat haettavia ja vapaaehtoisia etuisuuksia, joita edeltää työttömyysjakso ja selvitys viranomaisille siitä, että tuen hakija on työnhakijana maan työnvoimaviranomaisten järjestelmässä. Selvitykseen kuuluu lisäksi ilmoittautumismenettely.
Työttömyysturvaa sääntelee vuonna 2002 annettu työttömyysturvalaki. Laki sisältää säännökset Suomessa asuvan työttömän työnhakijan työnhaun taloudellisten mahdollisuuksien ja työmarkkinoille pääsyn ja paluun edellytysten parantamisen turvaamiseksi, korvaamalla työttömyydestä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä työttömyyspäivärahalla tai työmarkkinatuella.
Työttömyysturvaa hoitaa ja koordinoi Suomessa Kansaneläkelaitos, Kela.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä
Työsuhdeturvan olemassaoloa on perusteltu työntekijöiden työmarkkinariskin vähentämisellä sekä sillä, että työnantajat eivät ilman irtisanomissuojaa ehkä ottaisi huomioon kaikkia irtisanomiseen liittyviä ulkoisvaikutuksia. Koska työnantajat työsuhdeturvan myötä joutuvat entistä tarkemmin harkitsemaan työllistämispäätöksensä, voi myös yritysten työllisyyspolitiikka tehostua. Lisäksi työsuhdeturvan on esitetty lisäävän työntekijöiden kannustimia työpaikkakohtaiseen koulutukseen ja yhteistyöhön työnantajan kanssa. Tästä näkökulmasta työsuhdeturvan on esitetty kasvattavan myös tuottavuutta.
Työsuhdeturvaa on kuitenkin myös kritisoitu. Korkean työsuhdeturvan on esitetty luovan työmarkkinoille jäykkyyksiä, jotka heikentävät yritysten mahdollisuuksia sopeuttaa tuotantoaan suhdannemuutosten ja teknologisen kehityksen mukanaan tuomiin haasteisiin. Myös laajempi talouden rakenteiden uudistuminen hiipuvilta sektoreilta kasvaville sektoreille saattaa hidastua korkean työsuhdeturvan vuoksi. Kovenevan kilpailun markkinoilla näiden negatiivisten vaikutusten merkitys voi kasvaa entisestään, kun yrityksiltä vaaditaan entistä suurempaa uudistumis- ja kehityskykyä. Korkeampi työsuhdeturva kohottaa työvoimakustannuksia, elleivät palkat vastaavasti alene. Työsuhdeturvaa on kritisoitu myös siitä, että sen on arvioitu johtavan korkeampaan tasapainotyöttömyyteen. Työsuhdeturva voi kyllä vähentää irtisanomisia, mutta toisaalta myös uuden henkilökunnan palkkaaminen yrityksiin vähenee.
[muokkaa] Työsuhdeturva ja työttömyys
Työsuhdeturva vähentää työntekijöiden vaihtuvuutta, mutta sen vaikutukset keskimääräiseen työllisyyteen ja kokonaistyöttömyyteen ovat epäselviä. Yleinen näkemys on, että mikäli työsuhdeturvalla on vaikutuksia työllisyyteen tai työttömyyteen, ovat vaikutukset melko pieniä. Korkea työsuhdeturva saattaa lisätä työttömyyttä maissa, joissa on korkea järjestäytymisaste ja/tai keskitason koordinaatio palkkaneuvotteluissa. Toisaalta Pohjoismaissa huolimatta suhteellisen korkeasta työsuhdeturvasta, virta työttömyydestä työllisyyteen on ollut melko suurta, mikä heijastanee aktiivista työvoimapolitiikkaa ja koordinoitua sopimusjärjestelmää.
[muokkaa] Työttömyysturvan suuruus
Ei ole olemassa yhtäläistä näkemystä siitä, minkä tasoinen työsuhdeturva on yhteiskunnan kannalta optimaalinen. Suomen työsuhdeturva on OECD-maiden keskitasoa. Osa ekonomisteista painottaa työsuhdeturvan työmarkkinoita jäykistävää vaikutusta. Toisten mielestä työsuhdeturvan positiiviset vaikutukset joko heikentävät tai muuttavat jopa positiivisiksi nämä haittatekijät. Pääsääntöisesti maissa, joissa eroraha on korkea, irtisanomisaika on lyhyempi ja päinvastoin. Suomessa irtisanomisaika on lyhyt vähän aikaa kestäneiden työsuhteiden osalta ja vastaavasti pitkähkö pidempiaikaisten työsuhteiden kohdalla. Sen sijaan lakisääteistä erorahaa ei Suomessa ole. Suomessa määräaikaisten työsuhteiden työsuhdeturvaa ei kansainvälisen vertailun perusteella voi sanoa erityisen tiukaksi. Suomessa rajoitukset määräaikaisten työsuhteiden uusimisessa ovat suhteellisen vähäisiä, eikä määräaikaisuuksien yhteenlasketulle maksimipituudelle ole asetettu rajoituksia.
Useissa maissa kuten Suomessa on käytössä työttömyyskorvauksen duaalimalli, jossa työttömyysturva koostuu sekä ansioihin sidotusta päivärahasta että työmarkkinatuesta. Tällöin ansiosidonnaisen päivärahan keskeinen tehtävä on tasoittaa yksilön saamaa tulovirtaa yli työllisyys- ja työttömyysjaksojen, kun taas työmarkkinatuki toimii pääasiassa köyhyyden estämiseksi osana muuta sosiaaliturvaa.
Pitkään työelämässä olleille työttömille maksetaan omaehtoisen, ammatillisen opiskelun ajalta koulutuspäivärahaa sekä työelämässä oleville aikuiskoulutustukea. Työvuorottelukorvausta maksetaan työntekijälle, joka siirtyy vuorotteluvapaalle työnantajan palkatessa työttömän henkilön vastaavaksi ajaksi.Työttömyysturvan tavoitteena on kohtuullisen taloudellisen toimeentulon takaaminen kaikille työttömille. Kohtuullinen toimeentulo määritellään vähimmäistoimeentulona ja suhteessa aikaisempiin tuloihin. Työttömyysturvaa täydentää asumistuki. 1990-luvulla hallitus jätti tukien indeksikorotukset tekemättä monena vuonna ja yleensä perustukia joudutaan täydentämään toimeentulotuella, eli toimeentulotuki on käytännössä työttömän minimiturva.
[muokkaa] Lähteet
- Moisala, Jutta, Jukka Pekkarinen, Heikki Taimio, Juhana Vartiainen (2004). Vertaileva näkökulma Suomen työmarkkinoihin. Palkansaajien tutkimuslaitos. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 21/2004. ISBN 952-5354-63-6. [1]
