Työnohjaus

Työnohjaus on työyhteisössä vallitsevien vuorovaikutussuhteiden tutkimista siltä osin kuin ne vaikuttavat organisaation perustehtävään. Työnohjaus määritellään usein kertomalla, mitä se ei ole. Työnohjaus voi muistuttaa terapiaa, koulutusta tai konsultaatiota, mutta se ei ole mitään niistä.

Yksilö- tai ryhmäterapian tavoitteena on auttaa ihmistä henkilökohtaisesti ja kokonaisvaltaisesti, niin että vaikutukset näkyvät sekä työssä että yksityiselämässä. Työnohjauksella voi olla työn selkeämmän jäsentymisen ja helpottumisen kautta terapeuttista vaikutusta, mutta tämä ei ole työnohjauksen ensisijainen tavoite. Ensisijaisesti työnohjauksen tulee aina olla aina suhteessa työyhteisön perustehtävään. Työnohjauksen tavoite liittyy organisaation luomien palveluiden tai tuotteiden käyttäjiin, heidän haluihinsa ja tarpeisiinsa: sairaalassa potilaisiin, yrityksessä asiakkaisiin. Yleensä on niin, että työnilo ja kyky täyttää asiakkaan tarpeet kulkevat käsi kädessä. Siitä terapeuttinen vaikutus.

Konsultaatio tarkoittaa jonkin ongelman ratkaisemisedellytysten vahvistamista ulkopuolisin voimin. Konsultaatiossa yhdistetään erilaisia keinoja, kun taas työnohjaus toteutuu useimmiten kokonaan tai melkein kokonaan vapaamuotoisissa yksilö- tai ryhmäkeskusteluissa. Konsultaatiossa käytettäviä keinoja voivat yksilö- ja ryhmäkeskustelujen lisäksi olla mm. organisaation sisäiset kyselytutkimukset ja niiden analysointi, tai hallinnolliset ja taloudelliset selvitykset ja yhteenvedot. Konsultaatioprojekteja toteuttavat usein tähän erikoistuneet yritykset, joilla on resursseja tilanteen mukaan yhdistää toisiinsa esimerkiksi psykologista ja taloushallinnollista asiantuntemusta. Työnohjaus voidaan sekin järjestää jonkin rajatun ongelman ympärille. Tällaisessa tilanteessa se muistuttaa konsultaatiota. Joskus voi olla vaikeaa tai keinotekoistakin erottaa työnohjauksen ja konsultoinnin käsitteitä toisistaan.

Työnohjauksessa on koulutuksellisia aineksia silloin, kun esiin tulleita käytännön ongelmia tarkastellaan teoriatiedon pohjalta. Esimerkiksi psykiatrisen sairaalaosaston työnohjauksessa voidaan tutkia potilailla ilmenevien psyykkisten selviytymiskeinojen heijastumista työyhteisön toimintatavoissa. Se voi käytännössä tarkoittaa vaikkapa erilaisten hyvä-paha -asetelmien kärjistymistä yksittäisten työntekijöiden tai ammattiryhmien välille. Silloin on usein hyötyä kehityspsykologisten lainalaisuuksien tarkastelusta.

Työnohjauksen tavoitteena on vahvistaa työyhteisön edellytyksiä kohdata ongelmatilanteita ja vahvistaa työyhteisön kykyä ratkaista vuorovaikutukseen, vallanjakoon jne. liittyviä ongelmia keskenään siten, että ne eivät muodosta pitkäaikaisia esteitä työnteolle.

Kirjallisuutta

• Kai Alhanen, Anne Kansanaho, Olli-Pekka Ahtiainen, Marko Kangas, Tiina Soini ja Jarkko Soininen 2011: Työnohjauksen käsikirja. Tammi
• Tiina Punkanen 2009: Työnohjaus muutoksen moottorina. Tammi.
• Marita Paunonen-Ilmonen 2001: Työnohjaus. WSOY.
• Leila Keski-Luopa 2001: Työnohjaus vai superviisaus. Metanoia-instituutti.

Aiheesta muualla

• Suomen työnohjaajat
• Johdon työnohjaajat
• Sosped Keskus Oy
• Ryhmätyö ry
• Miessakit ry