Työeläkevakuutusyhtiö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Työeläkevakuutusyhtiö on työeläkevakuutuksia myöntävä vakuutusyhtiö. Suomessa toimii kuusi työeläkevakuutusyhtiötä: Elo, Ilmarinen, Varma, Etera, Veritas Eläkevakuutus ja Pensions Alandia.[1]

Laki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa toimivia vakuutusyhtiöitä säätelee vakuutusyhtiölaki, ja EU:n vakuutusyhtiöitä koskevat direktiivit.

Suomen lakisääteinen työeläkevakuutustoiminta on katsottu siinä määrin muusta vakuutustoiminnasta poikkeavaksi alaksi, että työeläkevakuutusyhtiöitä varten on säädetty oma laki (Laki työeläkevakuutusyhtiöistä, 354/1997). Vakuutusyhtiölaki koskee soveltuvin osin. Erityispiirteet perustuvat siihen että yhtiöiden ensisijainen tehtävä on lakisääteisen työeläkeliikkeen hoitaminen. Työeläkemaksujen keräämisen ja eläkkeiden maksamisen lisäksi yhtiöiden tehtävänä on hankkia hallittavina oleville työeläkevaroille mahdollisimman hyvä, vakaa ja pitkäaikainen tuotto. Erityislainsäädännöllä halutaan myös varmistaa työeläkevakuutusyhtiöiden itsenäisyys suhteessa samaan yhtiöryhmään kuuluviin muihin vakuutusyhtiöihin.[2]

Vakavaraisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakavaraisuus 30.6.2007 ja 30.6.2008[3]
Eläke-Fennia Ilmarinen Varma Etera Eläke-Tapiola Veritas
2007 2008 2007 2008 2007 2008 2007 2008 2007 2008 2007 2008
Pääoma/vakavaraisuusraja 1,91 1,84 2,2 1,9 2,4 1,9 2,3 1,7 1,9 1,4 2 2
Vakavaraisuusaste (%) 28,6 14,1 36,2 22,3 35,7 23,1 34,6 21,3 24,6 13,9 39 24


Vakavaraisuus on tärkeä kilpailukeino ja vaikuttaa yrityksen kykyyn jakaa hyvityksiä. Finanssivalvonta julkaisee vuosittain tietoja työeläkeyhtiöiden vakavaraisuuksista. Riskinkestävyys tarkoittaa kykyä kestää markkinaheilahteluja. Sitä mitataan vakavaraisuusasteella eli toimintapääoman suhteella verrattuna vastuuvelkaan (%).

Toimintapääoman suhde vakavaraisuusrajaan on säädösten mukaan 2/3 vakavaraisuusrajasta. Eläkeyhtiöiden sijoitustoiminnan sääntelyä ja vakavaraisuusrajan laskutapaa muutettiin vuoden 2007 alussa suuremman tuoton ja riskin lisäämiseksi.

Finanssikriisin johdosta työeläkevakuutusyhtiöiden vakavaraisuudet putosivat loppuvuodesta 2008 voimakkaasti, jolloin niiden vakavaraisuuden tukemiseksi säädettiin poikkeuslaki (853/2008), jolla laskettiin tuottovaatimusta vuodelta 2008, kasvatettiin osaketuottojen perusteella huomioon otettavaa erää ja rinnastetiin osa vastuuvelkaan kuuluvaa vastuuta toimintapääoman eräksi. Lisäksi toimintapääoman vähimmäismäärä laskettiin kahteen prosenttiin vuosiksi 2008-2010. Poikkeuslain vaikutus työeläkevakuutusyhtiöiden vakavaraisuuteen vaihtelee yhtiöittäin, mutta keskimäärin se on noin 9 prosenttiyksikköä.

Sittemmin sijoitustuotot ovat elpyneet, ja kevään 2015 tilanteessa yhtiöiden toteutunut pitkän tähtäyksen sijoitustuotto oli tavoitetasolla.

Työeläkeyhtiöiden kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työeläkeyhtiöitä käsittelevä kritiikki kohdistuu usein niiden väitettyyn tehottomuuteen sijoittajina. Vuonna 2013 työeläkeyhtiöiden pörssiosakesijoitusten tuotot olivat 18 - 22 % ja Kevan reilut 16 %. Sijoittaminen neutraaliin indeksirahastoon (ETF) olisi tuottanut yli 30 % ja neutraaliin Suomen indeksirahastoon 30 %. Tällainen passiivinen sijoitus olisi kasvattanut eläkerahastoja useilla miljardeilla nykyiseen verrattuna. Taloustoimittaja Marko Erolan mukaan rahoitustiede suosittaakin tällaista passiivista sijoittamista: mitä pidempään sijoitetaan aktiivisesti, sitä varmemmin hävitään passiivisille sijoituksille. Erola ihmettelee, miksi eläkeyhtiöt eivät noudata rahoitustieteen tuloksia vaan arvailevat kurssivoittajia ja palkkaavat kalliita hedge-rahastoja, vaikka se tuottaa tappiota. Yksi työntekijä voisi vähällä vaivalla sijoittaa rahat indeksirahastoihin. [4]

Järjestelmän puolustajat puolestaan voivat huomauttaa, että edullisimpien sijoitusten näkeminen etukäteen on yleensä mahdotonta. Sijoitusmarkkinoiden tuotto on kytköksissä riskiin siten, että suurimmat tuotot saadaan kaikista riskillisimmistä instrumenteista. Työeläkeyhtiöillä on varsin tiukat vakavaraisuusvaatimukset ja koko eläkevastuu on oltava joka hetki katettuna. Yhtiöiden sijoitustoimintaan liittyvä turvaamisvaatimus rajoittaa niiden riskinottomahdollisuutta. Kaikkien työeläkeyhtiöiden sijoitusomaisuus onkin hajautettuna eri omaisuuslajeihin, kuten osakkeet, joukkovelkakirjat, rahamarkkinasijoitukset, kiinteistöt, takaisinlainaus vakuutuksenottajille, hedge-rahastot ja johdannaisinstrumentit. Sijoituksia hajautetaan myös maantieteellisesti. Hedge-rahastoja ja johdannaisia käytetään ensisijaisesti niiden tuottaman hajautushyödyn ja riskinhallinnan takia. Hedge-rahastoilla on keskenään hyvin erilaisia sijoituspolitiikkoja ja oikein käytettynä ne turvaavat sijoitussalkun tuottoa silloin, kun muut instrumentit tuottavat tappiota. Ajantasaista tietoa työeläkevakuutusyhtiöiden tilasta saa Työeläkevakuuttajat TELAn sivuilta[1].

Myös MSCI-indeksin tuotto vaihtelee rajusti, ja riippuu siitäkin, missä valuutassa tuotto lasketaan. Aikavälillä 2001-2014 vuosituotto on ollut Yhdysvaltain dollareissa laskettuna alimmillaan -40,33 % ja korkeimmillaan 33,76 %. Keskituotoksi tuolla aikavälillä tulee 4,94 %/v korkoa korolle laskien. Eurosijoittajan näkökulmasta tuotto jäi alhaisemmaksi noin 3 %/v tasolle, sillä euro vahvistui suhteessa dollariin noin 20 % vuoden 2001 tasosta vuoden 2014 loppuun. 2000-luvulla eurolla on saanut alimmillaan 0,85 USD vuonna 2001 ja korkeimmilaan 1,6 USD vuonna 2008.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuomo Pietiläinen: Eläkeyhtiöiden riskikestävyys romahti vuosien pohjalukemiin, Toimintapääomista hävisi vuodessa kuusi miljardia euroa eli kolmannes, Eläke-Tapiola ja Eläke-Fennia vähiten vakavaraisia, Helsingin Sanomat 1.9.2008 B5
  2. Katriina Lehtipuro, Irene Luukkonen ja Lea Mäntyniemi, Vakuutuslainsäädäntö, Suomen Vakuutusalan Koulutus ja Kustannus 2004, sivu 67
  3. Eläkeyhtiöt: kestämme osakkeiden lisäpudotukset, Eläke-Tapiola ja Eläke-Fennia vähiten vakavaraisia, Helsingin Sanomat 1.9.2008 B5
  4. Taas jäi miljardien eläkepotti saamatta, Marko Erola, Helsingin Sanomat Talous, 8.2.2014.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]