Tutkaenkeli
Tutkaenkeli on tutka-alan operaattoreiden ammattikielenkäyttöön vakiintunut sana. Se on tutkassa havaittu kaiku, jonka aiheuttaja usein jää selvittämättä, vaikka se olisi sellaisessa paikassa, jossa sen pitäisi olla havaittavissa silminkin.
Tutkaenkeleitä aiheuttavat esimerkiksi lintu- ja hyönteisparvet. Kääriäisperhoset voivat varautua sähköisesti, hohtaa valoa ja näkyä tutkassa. Yksittäiset linnutkin näkyvät tutkissa. Ilmassa voi olla silmin näkymättömiä ionisoitumia tai radioaaltoja heijastavia pilviä. Ilmakehän pyörteistä ja paikallisista ilman tiheyseroista syntyy epäjatkuvuuskohtia, jotka toimivat tutkamaalin tavoin ja jopa täyttävät liikkuvan maalin kriteerit.[1]
Sopivat ilmakehän inversiokerrokset saattavat aiheuttaa radioaaltojen etenemiselle edullisen, kanavoivan tutkasään, joka mahdollistaa hyvin kaukaakin tulevien kaikujen vastaanoton.[2] Tällöin voidaan nähdä heijastus lentävästä tai maassa olevasta kohteesta, joka on tutkan normaalikantaman ulkopuolella.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Skolnik, Merrill, I: "Introduction to Radar Systems", s. 508–516. ISBN 0-07-057909-1.
- ↑ Skolnik, Merrill, I: "Introduction to Radar Systems", s. 441–459. ISBN 0-07-057909-1.
- ↑ http://www.fas.org/man/dod-101/navy/docs/es310/radarsys/radarsys.htm Figure 8