Turvananojat (Aiskhylos)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Turvananojat
Ἱκέτιδες
Ny Carlsberg Glyptothek - Rodin - Danaide.jpg
Kirjoittaja Aiskhylos
Alkuperäiskieli klassinen kreikka
Tyylilaji tragedia
Tapahtumapaikka ja -aika Argoksen rannikko
Kantaesitys n. 463 eaa.
Kantaesityspaikka Ateena, Dionysoksen teatteri
Henkilöt
Henkilöt Danaos, Egyptin kuningas
Pelasgos, Argoksen kuningas
Aigyptoksen airut
palvelijattaria
Kuoro Danaidit, Danaoksen tyttäret

Turvananojat (muinaiskreikaksi Ἱκέτιδες, Hiketides; lat. Supplices) on Aiskhyloksen kirjoittama antiikin kreikkalainen tragedia.[1] Se kertoo siitä, kuinka Danaoksen tyttäret ovat turvananojina Argoksessa paossa Aigyptoksen poikia, jotka haluaisivat heidät väkisin puolisoikseen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turvananojat esitettiin ensimmäisen kerran joskus vuoden 468 eaa. jälkeen, mahdollisesti vuonna 463 eaa. Sitä pidettiin pitkään Aiskhyloksen varhaisimpana säilyneenä näytelmänä muun muassa siksi, että siinä kuoro toimii arkaaisesti näytelmän päähenkilönä. Myöhemmin näytelmän on kuitenkin osoitettu kuuluvan Aiskhyloksen myöhäisempien teosten joukkoon ja olevan varmuudella myöhempi kuin tämän kirjoittamat tragediat Persialaiset ja Seitsemän Thebaa vastaan.[1]

Turvananojat oli ensimmäinen osa Danaoksen tyttäristä kertovasta tetralogiasta, joka sisälsi tavan mukaan kolmen tragedian trilogian ja yhden satyyrinäytelmän. Muut näytelmät olivat Egyptiläiset (Aigyptioi tai Thalamopoioi) ja Danaoksen tyttäret (Danaides) sekä satyyrinäytelmä Amymone. Aiskhylos ansaitsi näytelmillään voiton Dionysia-juhlien näytelmäkilpailussa; toisen palkinnon tuolloin sai Sofokles.[1][2][3] Tetralogian muut osat eivät ole säilyneet nykyaikaan.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Zeus Turvanantaja armossaan
nyt meihin katseensa luokoon,
tähän joukkoon, joka on laivallaan
pois Niilin rannoilta purjehtinut [...]
Silti kaupunki ei meitä karkottanut
verisyytteen nojalla maastamme pois,
vaan kauhumme miehiä kohtaan sai
niin meidät päättämään itse,
jotta meitä ei Aigyptos-kuninkaan
pojat, vihatut kosijat, milloinkaan
jumalattomaan syliinsä saisi.[4]»

Näytelmän päähenkilöt, kuoron muodostavat Danaoksen viisikymmentä tytärtä, eivät suostu ottamaan serkkujaan, Aigyptoksen viittäkymmentä poikaa, puolisoikseen. Siksi he ovat Danaoksen kehotuksesta paenneet Egyptistä sukunsa kantaäidin Ion kotimaahan Argokseen. Näytelmän alussa kuoro kertaa Ion vaiheet kreikkalaisessa mytologiassa ja kuvaa näin, miksi joukko on päätynyt juuri tähän maahan.

Argoksessa danaidit kohtaavat maan kuninkaan Pelasgoksen. He pyytävät tältä turvaa turvananojien merkeillä varustettuna. Pelasgos joutuu vaikean valinnan eteen: Jos hän ei anna turvananojille turvapaikkaa, hän syyllistyy pyhäinhäväistykseen ja loukkaa jumalia. Toisaalta jos hän antaa turvapaikan, vaarana on sota Aigyptoksen poikia vastaan. Pelasgos kieltäytyy aluksi ja antaa asian Argoksen kansan päätettäväksi. Kansa myöntää turvapaikan. Danaos riemuitsee päätöksestä ja tyttäret ylistävät jumalia.

Saman tien egyptiläisten airut tulee vaatimaan tyttäriä mukaansa laivaan, jotta heidät palautettaisiin serkuilleen avioliittoa varten. Pelasgos saapuu, uhkaa airutta ja kehottaa danaideja pysymään Argoksen muurien suojassa. Tyttäret menevät suojaan, taistelu uhkaa. Toisaalta Danaoksen tyttärien palvelijattaret vihjaavat, että myös näiden on vielä joskus alistuttava avioliittoon, eivätkä he voi pysyä kokonaan naimattomina.

Trilogian jatko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trilogian muiden osien sisältö on rekonstruoitu seuraavalla tavalla: Argoslaiset ja egyptiläiset sotivat ja Pelasgos saa surmansa. Danaoksesta tulee Argoksen tyranni. Tyttäret pakotetaan naimisiin Aigyptoksen poikien kanssa, mutta Danaos neuvoo heitä surmaamaan miehensä hääyönä. Kaikki muut suorittavat teon, paitsi Hypermnestra, jonka puoliso Lynkeus pakenee. Danaos vangitsee Hypermnestran tai uhkaa surmata tämän tottelemattomuuden vuoksi. Lynkeus kuitenkin palaa ja surmaa Danaoksen, ja hänestä tulee Agroksen uusi kuningas Hypermnestra kuningattarenaan.[3]

Tutkijat ovat erimielisiä trilogian lopusta, mutta on varmaa, että jumalatar Afrodite liittyy loppuratkaisuun jollakin tavalla.[3] Tämä käy ilmi merkittävästä katkelmasta, joka on säilynyt Danaoksen tyttäristä. Se on Afroditeen puhe, jossa tämä ylistää avioliittoa taivaan (sulhanen) ja maan (morsian) välillä. Tästä avioliitosta syntyy sade, joka ravitsee viljan, hedelmät ja karjan.[5]

Eräs vaihtoehto on, että Lynkeus joutui päättämään, millä tavalla 49 murhaan syyllistynyttä danaidia tulisi rangaista. Tällöin Afrodite on voinut ilmestyä paikalle deus ex machina vapauttamaan tyttäret, koska he olivat vain totelleet isäänsä. Tämän jälkeen Afrodite on taivutellut tyttäret luopumaan avioliiton vastustamisesta. Trilogia olisi tällöin päättynyt siihen, että loput danaidit ovat menneet naimisiin 49 argoslaisen miehen kanssa.[3]

Vaihtoehtoisesti Hypermnestra on saattanut joutua oikeuteen, koska ei ole totellut isäänsä. Tällöin Afrodite on saattanut puolustaa häntä samoin kuin Apollon on puolustanut Orestesta Aiskhyloksen Oresteiassa.[3]

Trilogiaa seurannut satyyrinäytelmä Amymone on esittänyt koomisessa sävyssä Poseidonin viettelemässä yhden danaideista.[3]

Tulkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

George Thomson on tulkinnut trilogian niin, että se pyrkii oikeuttamaan ateenalaisen lain, jonka mukaan lesken tulee naida kuolleen miehensä veli tai serkku, jotta miehen omaisuus pysyisi suvussa, mikäli mies kuolee ilman perillistä. Tämän tulkinnan mukaan Danaoksen tyttärien pyrkimys välttää avioliitto serkkujensa kanssa ei olisi herättänyt ateenalaisessa yleisössä, joka on tottunut tällaiseen käytäntöön, samanlaista sympatiaa kuin se saattaa nykyaikana herättää. Thomsonin mukaan kyse olisi siis samanlaisesta tapauksesta kuin Oresteiassa, jonka loppu pyrkii oikeuttamaan ateenalaisen käytännön siitä, että murhaoikeudenkäynnit käydään Areiopagin oikeusistuimessa. Lisäksi samoin kuin Oresteian loppu esittää Areiopagin instituution perustamisen draamallisessa muodossa, danaideista kertova trilogia olisi esittänyt naisille varatun Thesmoforia-juhlan perustamisen; Herodotoksen mukaan danaidit toivat tämän juhlan Egyptistä Kreikkaan.[5]

William Ridgeway sen sijaan on tulkinnut trilogian niin, että se pyrkii dramatisoimaan konfliktin äidin- ja isänpuoleisen perimysjärjestyksen välillä.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kaimio, Maarit: Johdanto tragediaan Turvananojat. Teoksessa Aiskhylos 1975, s. 121-124.
  2. Diamantopoulos, A.: The Danaid Tetralogy of Aeschylus. The Journal of Hellenic Studies, 77, s. 220–229. Artikkelin verkkoversio.
  3. a b c d e f Oxyrhynchus Papyrus 2256, fragmentti 3, vahvisti trilogian olemassaolon. Trilogian ajoituksesta, osista ja hypoteettisesta juonesta, katso: Garvie, A. F.: Aeschylus' Supplices, Play and Trilogy, s. 163-197. Cambridge: CUP Archive, 1969. Teoksen verkkoversio. Johansen, H. F. & Whittle, E. W.: Aeschylus: The Suppliants, s. 123-125. 3 vols. Copenhagen: I Kommission hos Gyldendalske Boghandel, 1980. Sommerstein, Alan: Aeschylean Tragedy, s. 141-152. Duckworth, 2010.
  4. Aiskhylos: Turvananojat 1-9. Suomennos Maarit Kaimio. Teoksessa Aiskhylos 1975, s. 125.
  5. a b c Thomson, George Derwent: Aeschylus and Athens: a study in the social origins of drama, s. 285–295. 4th edition. Lawrence& Wishart, 1973.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aiskhylos: Turvananojat. Teoksessa Aiskhylos: Neljä tragediaa. Sisältää näytelmät Persialaiset, Seitsemän Teebaa vastaan, Turvananojat ja Kahlehdittu Prometheus (Persai; Hepta epi Thebas; Hiketides; Prometheus Desmotes.) Kreikan kielestä suomentanut Maarit Kaimio. Helsinki: Gaudeamus, 1975. ISBN 951-662-161-9.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aeschylus: Volume I. Persians. Seven Against Thebes. Suppliant Maidens. Prometheus Bound. Loeb Classical Library 145N. Cambridge, MA: Harvard University Press, 2006. ISBN 0674991605. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
  • Aeschylus: The suppliant maidens, The Persians, Seven against Thebes, Prometheus bound. Translated by S. G. Benardete & D. Grene. Editor Richmond Alexander Lattimore. University of Chicago Press, 1956.
  • Aeschylus: Prometheus Bound; The Suppliants. Penguin classics. Penguin, 1968.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
The Suppliants (englanniksi)