Turvakoti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Turvakoti Helsingissä

Turvakodit vastaanottavat lähisuhteessa väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneita sukupuolesta ja iästä riippumatta[1].

Tarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa toimivan Ensi- ja turvakotien liiton mukaan turvakodeissa ja niiden avopalveluissa tehtävän työn tavoitteena on väkivaltakierteen katkaiseminen ja sen aiheuttamien kriisien ja muiden ongelmien hoitaminen. Suomessa turvakodit ja avopalvelut ovat liiton oman ilmoituksen mukaan avoinna perhe- ja lähisuhdeväkivallan kaikille osapuolille. Lähtökohtana Suomessa on liiton mukaan lapsen edun turvaaminen kaikissa olosuhteissa. Erityistä huomiota kiinnitetään väkivallan todistajina tai kohteina olleiden alaikäisten auttamiseen.

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2018 Suomessa oli 27 turvakotia, joista 17 oli Ensi- ja turvakotien liiton ylläpitämiä ja 10 kuntien, Folkhälsanin, Monika-naisten liiton tai MLL:n ylläpitämiä. Keskimäärin turvakodissa asutaan noin 15 vuorokautta, mutta kriisi voi venyä kolmeenkin kuukauteen.[2] Turvakodin saa itse valita eli asiakkaan ei ole pakko mennä lähimpään turvakotiin[3]. Porin turvakodin yhtä asuntoa lukuun ottamatta turvakotiin ei saa ottaa mukaan lemmikkieläimiä[4].

Turvakotipalveluille laadittiin kansalliset laatusuositukset vuonna 2013[2]. Istanbulin sopimus (Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan & perheessä tehtävän väkivallan vastainen yleissopimus) otettiin Suomessa käyttöön elokuussa 2015. Sopimus edellyttää riittävää matalan kynnyksen turvakotipaikkojen määrää, joka tarkoittaa Euroopan neuvoston suosituksen mukaan Suomen kokoisessa maassa 550 paikkaa (1 turvakotipaikka jokaista 10 000 asukasta kohti)[5]. Istanbulin sopimuksen toteuttamista varten säädettiin laki, jossa turvakotien rahoitus siirrettiin kunnilta valtiolle.[6] Samalla Alexander Stubbin hallitus vähensi turvakotipaikkojen määrän 120:stä 114:ään[7]. Tällöin turvakotipaikat muutettiin asiakkaalle maksuttomiksi ja niihin lakattiin vaatimasta etukäteen annettavaa maksusitoumusta[2]. Hallitus suunnitteli, että rahoitusta lisätään. Vuonna 2015 turvakotien rahoitus oli noin 11 miljoonaa euroa ja asiakkaita 3055. Joka neljäs turvakotipaikkaa tarvitseva asiakas ei päässyt turvakotiin.[6]

Vuonna 2016 Ensi- ja turvakotien liiton alaisissa turvakodeissa oli asiakkaana 1 080 aikuista naista, 1 075 alaikäistä ja 72 aikuista miestä[2].

Turvakodeissa oli 4300 asiakasta vuonna 2017[8]. Vuoden 2018 alussa Suomessa oli 143 turvakotipaikkaa[5]. Kesäkuussa 2018 Hämeenlinnaan avattiin uusi turvakoti, jolloin Suomessa on ensimmäistä kertaa tilanne, jossa jokaisessa maakunnassa toimii turvakoti[8]. Vuonna 2019 turvakotien rahoitus nostetaan 19,55 miljoonaan euroon[9]. Nykyisellä tahdilla, jossa hallitus lisää rahoitusta joka vuosi 2 miljoonaa euroa, turvakotipaikkoja on 1 jokaista 10 000 ihmistä kohden vuonna 2030[5].

Myös netissä on saatavana turvakotipalveluja. Ensi- ja turvakotien liitto ylläpitää myös muun muassa Nettiturvakotia

Turvakodit kesällä 2018: Espoo, Helsinki (3 turvakotia), Imatra, Joensuu, Jyväskylä, Hämeenlinna, Kajaani, Kokkola, Kotka, Kuopio, Lahti, Mikkeli, Oulu, Pori, Porvoo, Raahe, Raasepori, Rovaniemi, Seinäjoki, Tampere (2 turvakotia), Turku, Vaasa, Vantaa ja yksi Etelä-Suomessa, jolla on salainen osoite[10].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tähän osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Britanniassa Erin Pizzey perusti vuonna 1971 naisten toimintakeskuksen Chiswickiin ja keskukseen alkoi tulla kotonaan pahoinpideltyjä naisia. Pizzeyn keskuksessa alkoi turvakotitoiminta naisille Britanniassa. Myöhemmin Erin Pizzey kirjoitti myös kirjan "Huuda hiljaa etteivät naapurit kuule - Scream quietly or the neighbours will hear", joka myi hyvin. Turvakotitoiminta toi esiin kodeissa tapahtuvaa miesten tekemää väkivaltaa ja sen katsotaan laskeneen, ja jopa poistaneen, ihmisiltä kynnystä puhua asiasta tai hakea apua. Myöhemmin useissa maissa on alkanut hitaasti myös ilman vanhempiaan apua hakevien alaikäisten ja parisuhteissa väkivaltaa kokevien miesten auttaminen.

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeen perustettiin vuonna 1945 "Naisten suojakotien liitto", myöhemmin "Ensi- ja turvakotien liitto" . Sen ensimmäisiä tehtäviä oli ensikotitoiminta; aikakauden termeillä ilmaisten "AU-äitien auttaminen", toisin sanottuna avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten ja heidän äitiensä aseman turvaaminen. Myöhemmin mukaan tuli myös turvakotitoiminta parisuhteissaan väkivaltaa kokeneille ihmisille, ensin lähinnä naisille.

Ennen vuotta 2015 turvakodit olivat maksullisia, ja kunnat jakoivat asiakkaaksi haluaville maksusitoutuksia, joita ne usein antoivat vain lapsiperheille. Osa kunnista peri pienen omavastuumaksun turvakotipaikasta. Turvakotia ei saanut valita.[3]

Kunnat eivät myöntäneet maksusitoumuksia, koska päättäjät halusivat olla käyttämättä rahaa väkivallan kohteeksi joutuneiden auttamiseen. Näin turvakodit olivat vajaakäytössä, samaan aikaan kun ihmiset kärsivät kotonaan henkisestä, ruumiillisesta ja seksuaalisesta väkivallasta.[11] Espoossa puolittain täynnä ollut turvakoti lakkautettiin kokonaan vuonna 2012. Espoon kaupungin perheasioiden yksikön esihenkilö Marjatta Karhuvaaran mukaan turvakodin lakkauttaminen ja avopalveluun ja turva-asumispalveluun siirtyminen laajentaa palveluita ja väkivaltaan tai sen uhkaan päästään puuttumaan entistä aiemmin.[12] Espooseen avattiin uudelleen turvakoti vuonna 2018[13].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Turvakoti - Kainuun sote sote.kainuu.fi. Viitattu 7.8.2018.
  2. ↑ a b c d Yli 1 000 jäi ilman turvakotipaikkaa Suomessa – uusia avataan, mutta hitaasti Aamulehti. 8.12.2017. Arkistoitu 14.7.2018. Viitattu 13.7.2018.
  3. ↑ a b Katri Nieminen: Turvakoti voi olla liian kaukana – lapseton nainen ei välttämättä pääse turvaan KSML.fi – Keskisuomalainen. 10.6.2015. Viitattu 13.7.2018.
  4. ↑ Turvakotien tarve on ennätyslukemissa − pelko lemmikin kohtalosta voi vaikuttaa lähtöpäätökseen Yle Uutiset. 1.7.2018. Viitattu 13.7.2018.
  5. ↑ a b c Naisjärjestöjen Keskusliiton lausunto hallituksen tasa-arvo-ohjelman 2016-2019 väliraporttiluonnoksesta Suomen Naisyhdistys RY. 6.2.2018. Viitattu 13.7.2018.
  6. ↑ a b Yli joka toinen apua hakenut jouduttiin ohjaamaan toisaalle – turvakodit kaipaavat lisärahoitusta mtv.fi. 27.6.2016. Arkistoitu 14.7.2018. Viitattu 13.7.2018.
  7. ↑ Turvakotipaikkojen määrä supistuu: "Ahdinko on jo nyt valtava" iltalehti.fi. 9.6.2015. Viitattu 13.7.2018.
  8. ↑ a b Suomen jokaisessa maakunnassa on nyt turvakoti ESS.fi. 20.6.2018. Viitattu 13.7.2018.
  9. ↑ Hallitus selkiyttää turvakotipalvelujen rahoitusta Valtioneuvosto. 26.10.2017. Viitattu 13.7.2018.
  10. ↑ Turvakotien yhteystiedot - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 7.8.2018.
  11. ↑ YLE Rovaniemi | Lapin ensi- ja turvakoti käy vajaateholla areena.yle.fi. Viitattu 7.8.2018.
  12. ↑ Lotta Kvist: Espoon turvakodin ovet pannaan kiinni Länsiväylä. 14.9.2012. Arkistoitu 7.8.2018. Viitattu 7.8.2018.
  13. ↑ Turvakoti Pellas aloittaa Espoossa www.espoo.fi. 3.4.2018. Arkistoitu 27.8.2018. Viitattu 27.8.2018.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Turvakoti&oldid=22127767”