Turvakielto

Turvakielto on väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 4 luvun 36 §:n mukainen tietojenluovutuskielto, joka koskee vain henkilön kotikuntaa ja osoitteita. Henkilön muita tietoja turvakielto sen sijaan ei koske.

Turvakieltoa voi hakea kirjallisesti maistraatista, jos henkilö voi olettaa perustellusti oman tai perheensä turvallisuuden olevan vaarassa. Turvakielto on ensimmäisellä kerralla voimassa viisi vuotta ja sitä voidaan sen jälkeen jatkaa kaksi vuotta kerrallaan. Eniten turvakieltoa ovat hakeneet poliisit ja parisuhteesta eronneet naiset. Huhtikuussa 2008 turvakiellon piirissä oli noin 7 200 henkilöä.

Turvakieltoa ei saa automaattisesti kuten esimerkiksi osoitepalvelukiellon vaan turvakielto myönnetään vain kun hakijalla on esittää perustellut syyt pelätä oman tai perheensä turvallisuuden olevan hakijan ammatin tai esimerkiksi hakijaan aikaisemmin kohdistuneen rikoksen vuoksi vakavassa vaarassa.

Turvakiellon saa ulotettua myös ajoneuvohallintokeskuksen (AKE) tietoihin, jolloin ajoneuvon omistajan/haltijan nimi/osoitetietoja ei luovuteta.

Tieto turvakiellosta annetaan myös niille viranomaisille, jotka virkatehtävää hoitaakseen saavat turvakiellon suojaamia tietoja. Heillä on virkatehtävää hoitaessaan erityinen velvollisuus huolehtia, etteivät turvakiellon suojaamat tiedot pääse ulkopuolisten käsiin.

Turvakielto tulee yleensä voimaan koko perhettä koskevaksi, tosin se täytyy maistraatille osoitetussa turvakieltohakemuksessa erikseen pyytää.