Turun tuomiokirkon kortteli v. 1756
Turun tuomiokirkon kortteli v. 1756 on Bruno Aspelinin tekemä veistos. Se sijaitsee Turussa Brahenpuistossa.
Veistos on valmistettu pronssista ja sen jalusta punagraniitista. Sen lahjoitti Turun kaupungille Gustav Albert Petreliuksen lahjoitusrahasto, ja se paljastettiin vuonna 1931.[1]
Teos tunnetaan myös nimellä Vanha kirkkokortteli ja se esittää nimiensä mukaisesti Turun tuomiokirkon korttelia vuonna 1756, ennen vuoden 1827 Turun paloa.
Runsaan kolmen metrin pituiselle graniittijalustalle on asetettu samanlaisesta kivestä valmistettu 70 senttimetrin korkuinen, 117 senttimetrin levyinen ja 207 senttimetrin pituinen paasi, jonka päällä on pronssista valettu reliefiasemakaava kirkkokorttelista vuonna 1756. Paaden sivut on hiottu himmeiksi ja sen päätysivuihin on upotettu pyöreät pronssiin valetut kohokuvat, joista toinen esittää näkymää Suurtorilta kirkolle päin, ja toinen sillan ympäristöä. Asemakaava ja kohokuvat on luonut taiteilija Bruno Aspelin ja ne on valanut helsinkiläinen D. Uuranen. Kivijalustan piirustukset laati arkkitehti Erik Bryggman ja kivet työsti turkulainen K. G. Forsströmin kivenjalostuslaitos.[2]
Muistokiven pitkiin sivuihin on hakattu suomeksi ja ruotsiksi teksti ”G. A. Petreliuksen lahjoitusrahasto pystytti muistokiven 1930”. Niin olikin alun perin tarkoitus tehdä, mutta talven vaikeat keliolot estivät kiven kuljettamisen, ja se saatiin paikalleen vasta vuonna 1931. Muistomerkin paljastusjuhlaa vietettiin 13. toukokuuta 1931.[2]
Teos kuvattuna eri puolilta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Veistos kaakosta ja yläviistosta katsottuna katsottuna -
Veistos luoteesta katsottuna -
Veistos koillisesta katsottuna
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Turun Tuomiokirkon kortteli v. 1756 24.7.2013. Taidekokoelma / Ulkoveistokset: Turun museokeskus. Arkistoitu 17.6.2011. Viitattu 11.8.2013.
- ↑ a b Turun vanhan Kirkkokorttelin muistokivi paljastettiin eilen. Uusi Aura, 14.5.1931, 51. vsk, nro 127, s. 1. Turku: Uuden Auran Oy. ISSN 1458-0543. Artikkelin verkkoversio Kansalliskirjaston digitaalisissa aineistoissa. Viitattu 6.3.2023.