Valtatie 1

Wikipedia

1 E 18
Valtatie 1
Ykköstie
Valtatie 1
Maa	Suomi
Tieluokka	valtatie
Omistaja	Suomen valtio
Tienpitäjä	Tiehallinto
Pituus	164 km
Alkupiste	Helsinki
Reitti	Salo (112 km)
Päätepiste	Turku (164 km)
Päällyste	asfaltti
Kaistaluku	hieman yli puolet vähintään nelikaistaista

Valtatie 1 on Helsingistä Turkuun kulkeva valtatie. Se on osa kansainvälistä E18-väylää. Tien pituus on 166 kilometriä. Tie kuuluu Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän ehdottamaan runkotieverkkoon ja yleiseurooppalaiseen TERN-tieverkkoon.

Valtatie 1 on moottoritietä Helsingin ja Lohjanharjun sekä Muurlan ja Turun välisillä osuuksilla. Osuudet käsittävät noin 60 prosenttia koko tiestä. Tien on laadultaan vaihteleva: Lohjanharjun ja Muurlan välinen kaksikaistainen osuus on vanhanaikainen ja ajoittain ruuhkainen Lohjan ja Nummi-Pusulan alueella, moottoritieosuuksilla liikenne sujuu hyvin lukuun ottamatta pääkaupunkiseudulla ajoittain esiintyviä ruuhkia. Vilkkaimmillaan Valtatie 1 on Kehä I:n ja Kehä II:n välillä, missä keskimääräinen liikennemäärä on noin 70 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Ennusteiden mukaan tie tulee tässä kohti olemaan Suomen vilkkain tie vuonna 2030.

Tie kulkee seuraavien kuntien kautta: Helsinki – Espoo – (Kauniainen) – Espoo (uudelleen) – (Kirkkonummi) – (Vihti) – (Lohja) – (Vihti) (uudelleen) – (Lohja) (uudelleen) – Nummi-Pusula – Suomusjärvi – (Kiikala) – Muurla – Salo – Halikko – Paimio – Piikkiö – Kaarina – Turku.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Tiehankkeita 3 Lähteet 3.1 Viitteet 4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Helsingin ja Turun välillä on kulkenut maantie jo 1300-luvun puolivälistä, jolloin Turusta Viipurin johtava Suuri rantatie muodostui.^[1]

Vuoden 1938 tienumerointijärjestelmässä Helsingin ja Turun välinen valtatie nimettiin valtatieksi 1. Valtatien 1 rakentaminen oli eräs Suomen varhaisimmista valtatiehankkeista. Sen rakentaminen alkoi jo 1930-luvulla, ja uusi tie valmistui vaiheittain vuoteen 1951 mennessä. Valmistunut tie oli aikanaan hyvin uudenaikainen.

Tien alkupää Helsingissä kävi kuitenkin nopeasti ahtaaksi, ja vuonna 1956 aloitettiin maamme ensimmäisen moottoritien rakentaminen Helsingin Munkkiniemestä Espoon Gumböleen, suunnilleen nykyiseen Kehä III:n liittymään saakka. Uusi, Tarvontieksi kutsuttu moottoritie valmistui 16. joulukuuta 1962.

Moottoritietä jatkettiin Lohjanharjulle 1970-luvulle mennessä kolmessa osassa: Ensin vuonna 1967 rakennettiin 14 kilometrin osuus Veikkolaan, sitten neljän kilometrin osuus Veikkolan ohi ja tämän jälkeen Nummenkylään loppuosuus, joka valmistui 1971. Viimeiseen urakkaan kuuluivat myös Porintien alkuosuus Palojärven liittymästä ja Lohjan suuntaan erkaneva muutaman kilometrin moottoriliikennetieosuus.

Tämän jälkeen moottoriteiden rakentaminen pysähtyi ykköstien osalta lähes 15 vuodeksi. 1970-luvulla valmistui tosin lyhyt nelikaistainen osuus Kaarinan ja Turun välille sekä Salon ohikulkutie.

Moottoritien rakentamista jatkettiin 1990-luvulla Turun päästä. Ensimmäisenä valmistui Paimion ja Kaarinan välinen osuus 1990-luvun puolivälissä. Kaarinan ja Turun välinen osuus valmistui 1990-luvun lopulla ensin valtatien 10 liittymään saakka; viimeinen osuus, johon kuului Aurajoen ylittävä silta, valmistui 2000-luvun alussa. Muurlan ja Paimion välinen moottoritieosuus valmistui vuonna 2003.

Moottoritien valmistuessa vanha ykköstie on jäänyt rinnakkaistieksi, jonka numero alun perin oli 118. 1990-luvun puolivälin tienumerouudistuksessa rinnakkaistien numero "standardisoitiin" ja muutettiin seututieksi 110.

[muokkaa] Tiehankkeita

Helsinki–Turku-moottoritien puuttuva osuus Lohjanharjulta Muurlaan on liikennemääriinsä nähden heikkotasoinen ja liikenneturvallisuudeltaan erittäin huono. Tiehallinto onkin aloittanut uuden moottoritien rakentamisen tammikuussa 2004.

Moottoritien ensimmäinen 12 kilometriä pitkä osuus Lohjanharjulta Lohjalle avattiin liikenteelle 15. joulukuuta 2005. Hankkeeseen sisältyi yksi uusi eritasoliittymä, minkä lisäksi olemassa olevaa Hevoskallion eritasoliittymää parannettiin. Tämä osuus ei kuitenkaan vielä ole osa valtatietä 1: Hevoskallion ja Muijalan eritasoliittymien välinen osuus on yhdystie 1186 ja loput valtatietä 25.^[2]

Lohjan ja Muurlan välinen 51 kilometrin pituinen moottoritieosuus on rakenteilla. Hankkeeseen sisältyy kahdeksan eritasoliittymää ja seitsemän tunnelia, joiden yhteispituus on 5,1 kilometriä. Tunneleista pisin, Karnaisten tunneli, on valmistuessaan 2,2 kilometriä pitkä, ja siitä tuleekin Suomen pisin maantietunneli. Koko Lohjanharju–Muurla-tien kustannusarvio on 335 miljoonaa euroa, joka sisältää myös valtatiehen 25 kuuluvan Lohjan läntisen sisääntulotien. Tie rakennetaan niin sanotulla elinkaarimallilla, jossa Tieyhtiö Ykköstie Oy rakentaa tien ja myös vastaa tien kunnossapidosta vuoteen 2029 asti. Uusi tie on määrä avata liikenteelle marraskuussa 2008, jolloin osa myös vuonna 2005 valmistuneesta moottoritieosuudesta muutetaan valtatieksi 1.^[3]. Kun uusi moottoritie avataan liikenteelle, valtatiestä 1 tulee kokonaan vähintään nelikaistainen.

Pääkaupunkiseudulla tien kapasiteettia tullaan lisäämään merkittävästi vuoteen 2020 mennessä. Ensin kolmannet kaistat rakennetaan Kehä I:lta Kehä II:lle Kehä I:n parantamishankkeen yhteydessä. Toisessa vaiheessa kolmannet kaistat rakennetaan Kehä II:lta Kehä III:sta eteenpäin Histaan saakka. Kolmannessa vaiheessa kolmannet kaistat rakennetaan Histasta edelleen Valtatie 2:n liittymään Palojärveen saakka.

[muokkaa] Lähteet

• Autoilijan tiekartta 2007 1:800 000. Helsinki: AffectoGenimap Finland Oy, 2006. ISBN 978-951-593-047-7. Vuoden 2005 painoksen verkkoversio (julkaisija Tiehallinto).
• 020202 – Kartat 2007. Fonecta.
• Eniro Kartat ja reitit Eniro.
• Google Earth -tietokoneohjelma. 2007. Google.
• Google Maps 2007. Google.
• Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos.
• Grönroos, Matti: Valtatie 1 Helsinki–Turku, 166 km

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Tieyhtiö Ykköstie Oy