Turret-tekniikka
Turret-tekniikka on yksi eniten koulutetuista ja käytetyistä revolverien ja pistoolien ampumistekniikoista. Turret-tekniikan otetta aseesta kutsutaan Suomessa myös symmetriseksi otteeksi.[1]
Massad Ayoob esittelee StressFire-kirjassaan StressFire Turret-nimisen tekniikan, mutta on selvää ettei hän ole varsinaisesti Turret-tekniikan kehittäjä vaikka nimeääkin tekniikan osittain oman StressFire-koulutusjärjestelmänsä mukaiseksi.[2]
Turret-tekniikka muodostetaan Turret-asennosta ja symmetrisestä ampumisotteesta.[3]
Ampumisote[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turret-tekniikan yhteydessä käytetty symmetrinen ote käsiaseesta muodostetaan epäsymmetrisestä Weaver-otteesta poiketen niin, että molemmat kädet puristavat asetta ja työntävät sen eteenpäin muodostaen käsivarsien ja rintakehän väliin osittain symmetrisen tasakylkisen kolmion. Käsiä ei, poiketen puolestaan Isosceles-tekniikan symmetrisestä otteesta, lukita vaan ne molemmat jäävät lievästi koukkuun kyynärpäistä. Tämän on tarkoitus hallitulla joustolla kontrolloida rekyyliä ja samalla varmistaa pistooleissa luistin toiminta, mahdollistaen näin tarkan ja tarvittaessa nopean ampumisen.
Ampumisasento[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turret-asennossa jalat ovat nyrkkeilijämäisesti levitettynä niin, että tukijalka on edessä ja asekäden puoleinen jalka reilusti taaempana. Jalat eivät saa olla tasapainosyistä samalla linjalla vaan niiden kuuluu olla eri linjassa. Rintamasuunnaksi muodostuu näin kyljittäinen asento ampumasuuntaan.
Suomen Poliisikoulun apulaisjohtajana toimineen psykologi Erkki Ellosen mukaan kylkiasento on stressi- ja uhkatilanteissa huomattavasti luontevampi reaktio kuin tasakylkinen asento, jota Isosceles-tekniikassa sovelletaan.[4]
Muita ampumistekniikoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käsiasetekniikoita on kehitelty 1950-luvun jälkeen paljon, ja voikin sanoa että toisen maailmansodan jälkeinen aika on ollut käsiasetekniikoiden kulta-aikaa. Käyttämistekniikat ovat kehittyneet rinta rinnan käsiaseteknologian kanssa. Varteenotettavina vaihtoehtoina sodanjälkeisistä tekniikkamuunnelmista on syytä mainita ainakin Jussilan esittelemät Isosceles- ja Weaver-tekniikat.[5] Mainitsemisen arvoinen on myös yksi uusimmista ampumistekniikoista, englantilaissyntyisen Paul Castlen kouluttama Center Axis Relock (CAR). Kyse ei CAR:ssa kuitenkaan ole pelkästä ampumistekniikasta, vaan kokonaisesta aseistetun lähitaistelun menetelmästä, jossa CAR-tekniikoiden lisäksi saatetaan harjoitella myös ampujakohtaisesti soveltamaan muita itselle istuvia ampumistekniikoita eri tilanteisiin. Järjestelmä ei liene vielä rantautunut Suomeen laajemmassa mittakaavassa.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- http://www.io.com/~cortese/firearms/index.html (Arkistoitu – Internet Archive)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jussila, Jorma. Käsiase Ammattikäytössä. Hämeenlinna, Karisto, 1997. Sivut 58.
- ↑ Ayoob, Massad: StressFire: Gunfighting for Police: Advanced Tactics and Techniques. Police Bookshelf. , 1986. ISBN 0936279036. (englanniksi)
- ↑ Jussila, Jorma. Käsiase Ammattikäytössä. Hämeenlinna, Karisto, 1997. Sivut 58 ja 60.
- ↑ Jussila, Jorma. Käsiase Ammattikäytössä. Hämeenlinna, Karisto, 1997. Sivut 60–1.
- ↑ Jussila, Jorma. Käsiase Ammattikäytössä. Hämeenlinna, Karisto, 1997. Sivu 60.