Tuotantokonsepti
Wikipedia
Tuotantotoiminnan harjoittaminen globaalissa markkinataloudessa on tullut yhä haastavammaksi. Tiedotusvälineissä kerrotaan lähes päivittäin miten yritykset sulkevat tuotantolaitoksiaan työvoimakustannuksiltaan kalliiksi muodostuneissa perinteisissä teollisuusmaissa ja siirtävät valmistusta halvemman työvoiman maihin. Ei enää riitä, että hallitaan pelkästään tuotantotekniikka, on osattava valita kilpailukykyinen tuotantokonsepti.
Tuotantokonseptilla tarkoitetaan tapaa järjestää tuotteen tuotanto sekä siihen liittyvät tukitoimet liiketoimintastrategian tarpeista lähtien. Tuotantokonsepti koostuu liiketoimintaa palvelevasta, harkitusta ja tarkoituksenmukaisesta joukosta omaa, alihankittua tai kumppanuuteen perustuvaa hankintaa, valmistusta ja jakelua ohjausjärjestelmineen. Kilpailukykyisen tuotantokonseptin piirteitä ovat asiakaslähtöisyys, liiketoimintalähtöisyys, joustavuus, laatu, tuottavuus ja hyvä imago.
Tuotantokonsepti ei käsitteenä ole vielä vakiintunut, eikä sille ole olemassa suoraa englanninkielistä vastinetta. ”Consepts of Operations” kuvannee parhaiten sitä mistä on kysymys.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Varhainen esimerkki mullistavasta tuotantokonseptista on Henry Fordin johdolla luotu ja käyttöön otettu Ford Model T:n eli T-Fordin tuotantokonsepti. 1900-luvun alussa auto oli vielä nuori keksintö ja pääasiassa rikkaiden miesten lelu. Henry Ford päätti muuttaa tilanteen ja kehittää yksinkertaisen, toimintavarman ja riittävän edullisen auton, jonka tavalliset ihmiset, kuten hänen irlantilainen isänsä, pystyisivät hankkimaan.
Ensimmäinen T Ford valmistui v. 1908. Se osoittautui hyväksi ja toimivaksi autoksi, mutta 850 $:n hinta, joka vastasi opettajan vuosipalkkaa, oli aivan liian kallis. ”Takapihan mekaanikoksi” mainittu Henry Ford oli riittävän ennakkoluuloton lähteäkseen murtamaan perinteisiä autonvalmistustapoja. Hän päätti olla muuttamatta autoa, mutta lähti sen sijaan kehittämään sen valmistustapaa. Uuteen tuotantokonseptiin liittyi useita erilaisia oivalluksia, joista tässä on mainittu keskeisimmät.
- Ford totesi, että auto ja sen osat on vakioitava.
- Vakio-osien valmistusta automatisoitiin ja niitä alettiin ostaa myös alihankkijoilta.
- Kokoonpanossa otettiin käyttöön ”liukuhihna”[1], jonka idea löydettiin teurastamon lihanleikkaamosta[2].
"The way to make cars is to make one automobile just like another automobile; just as one pen is like another pen, or one match is like another match when it comes from a match factory."
Uutta tuotantokonseptia alettiin soveltaa v. 1909 lähtien ja se osoittautui todelliseksi menestykseksi. Jo v. 1914 oman tehtaan työntekijät pystyivät ostamaan ”Tin Lizzyn” 4 kuukauden keskiansioillaan. Kaiken kaikkiaan uudella konseptilla tuotettiin yli 15 miljoonaa T-mallin autoa ja loppuvaiheessa auton hinta oli $290.
[muokkaa] Tuotantokonseptien merkitys nykyisin
Kuten johdannossa on todettu, on tuotantokonseptien merkitys 2000-luvun globaalissa taloudessa vain kasvanut. Suomessakin olemme jo hyväksyneet ajatuksen, ettei halpoja massatuotteita enää kannata valmistaa kotimaassa. Kukaan tuskin enää muistaakaan milloin viimeinen kotimainen tulitikku lienee valmistettu. Näin vaikka kyseessä on Suomi, jonka on sanottu elävän metsästä.
Kilpailun kiristyessä yhä kallimpien tuotteiden tuotantoa siirretään perinteisistä teollisuusmaista tuotantokustannuksiltaan halvempiin maihin. Esimerkiksi eurooppalainen autoteollisuus tekee uusinvestointinsa lähes poikkeuksetta Itä-Eurooppaan. Ongelmaksi nousee se, että esimerkiksi Saksassa autonvalmistajat menettävät samalla merkittävän asiakaskuntansa, omien tehtaiden työntekijät.
Kilpailukykyiseen tuotantokonseptiin kuuluu väistämättä myös kyky käyttää verkottunutta tuotantotapaa ja kyky hankkia raaka-aineita, komponentteja ja puolivalmisteita tarvittaessa myös ns. halpamaista. Ne yritykset, jotka eivät näin menettele menettävät kilpailukykynsä. Myös jakelun ja jälkimarkkinoinnin osalta on osattava käyttää yhteistyökumppaneiden palveluja luomaan lisäarvoa omalle tuotetarjonnalle.
[muokkaa] Tuotantokonseptit 2007-2011
Kiinnittääkseen kappaletavaratuotantoa harjoittavien yritysten huomion konseptiajattelun välttämättömyyteen ja nostaakseen tuotannollisen ajattelun yritysten strategiselle tasolle on Teknologian ja innovaatioiden Kehittämiskeskus Tekes käynnistänyt Tuotantokonseptit 2007-2011 –ohjelman. Hankkeen merkitystä kuvastaa se, että Tekes on varautunut rahoittamaan ohjelman hankkeita yhteensä n. 50 miljoonalla eurolla neljän vuoden aikana. Yhtenä ohjelman tavoitteista on myös vakiinnuttaa tuotantokonsepti-käsite suomalaiseen kielenkäyttöön.
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Case-pankki, josta löytyy menestyneiden tuotantokonseptien kuvauksia.
