Tuomarila
Tuomarila (ruots. Domsby, jonka mukaan käytetään joskus lempinimeä Domi) on osa-alue Espoon keskuksen kaupunginosassa. Tuomarilan historian katsotaan alkaneen 1900-luvun alkupuolella, kun rantaradan yhteys Karjaalta Pasilaan valmistui 1903 ja parantuneiden kulkuyhteyksien vuoksi Espoon kirkon läheisyyteen sijoittuneet Domsin, Sunan, Dahlin, Jofsin ja Kirstin maatilat alkoivat vähitellen väistyä alueelta uuden asutuksen tieltä.[1] Tuomarilan nykyinen rakennuskanta koostuu enimmäkseen omakoti- ja rivitaloista sekä enenevissä määrin myös matalahkoista kerrostaloista. Asukkaita on noin 3 000.
Alueella toimii muun muassa peruskoulu, päiväkoti, mormonikirkko sekä 1929 perustettu Tuomarilan VPK, jonka vuonna 1950[1] talkoovoimin valmistunut VPK-talo Palotiellä on Tuomarilan ehkä parhaiten tunnettu maamerkki. VPK-talossa toimintaansa pyöritti elokuun 2011 loppuun asti myös maineikas ja pitkän historian omaava Kino Tuomarila[2], joka oli yksi Espoon viimeisistä vanhan ajan elokuvateattereista.
Tuomarilan luonnonläheisestä sijainnista huolimatta keskuspuiston ja Kauniaisten Kasavuoren välissä on se keskeisellä paikalla muun muassa Espoon keskuksen ja Lommilan monipuolisten ja kehittyvien palvelujen sekä rantaradan, Helsinki–Turku-moottoritien (Turunväylän), Kehä II:n ja Kehä III:n tarjoamien hyvien kulkuyhteyksin äärellä. Tuomarilan rautatieasemalla pysähtyvät lähiliikennejunat E, L, ja U. Itse asemarakennus on säilynyt lähes alkuperäisessä 1930-luvun ulkoasussaan.
Viime vuosien aikana Tuomarila on kasvanut voimakkaasti. Juna-aseman pohjoispuolelle on noussut uusi Kulovalkean kerrostalovaltainen asuinalue, ja myös junaradan välittömään läheisyyteen sen eteläpuolelle niin sanottuun vanhaan Tuomarilaan on rakennettu uusia rivi- ja kerrostaloja. Tuomarilan alue laajasti käsitettynä on kasvanut lännessä kiinni Sunaan ja Suvelaan sekä pohjoisessa Kirkkojärveen.
Björkbackan yhdyskuntahistoriallinen huvila sijaitsee Tuomarilassa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Härö, Erkki: Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisemat : Byggnadskulturen och kulturlandskapet i Esbo. Toinen, tarkistettu painos. Helsinki: Espoon kaupunginmuseo/Esbo stadsmuseum, 1991. ISBN 951-857-182-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Antti Jousjärvi: Tuomarilan historiaa 1900-luvun alusta 10/2006. Tuomarila-seura ry. Arkistoitu 21.10.2008. Viitattu 14.10.2011.
- ↑ Heikki Merihaara: Ranskalaiselokuvien jälkeen Kino Tuomarila on historiaa 3.9.2011. Länsiväylä. Viitattu 14.10.2011. [vanhentunut linkki]
- ↑ Härö, s. 79