Tuohikirje 292
Wikipedia
Tuohikirje numero 292 on vanhin tunnettu itämerensuomalaisilla kielillä kirjoitettu teksti. Teksti on kirjoitettu 1200-luvun alkupuolella. Sen löysivät neuvostoliittolaiset tutkijat vuonna 1957 Artemi Artsihovskin johdolla Novgorodin länsipuolelta. Tuohikirjeen sanoma on tulkinnanvarainen sekä merkkien osittaisen epäselvyyden että itse kieliasun vuoksi. Esimerkiksi sanojen välejä ei ole merkitty. Varmuudella tekstistä löytyvät sanat "jumalan nuoli" ja vielä kahdesti sana "nuoli" ja kerran sana "jumala". Tämän perusteella tekstiä pidetään ukkoseen liittyvänä loitsuna. "Jumalan nuoli" on myöhemmässäkin kansanperinteessä salaman ja ukonvaajan nimitys. Muuta tekstiä ovat eri tutkijat tulkinneet eri tavoin. Useat tutkijat ovat tulkinneet tekstin kalevalamittaiseksi runoksi, jonka jokainen säe on kirjoitettu omalle rivilleen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Teksti
Teksti on kirjoitettu kyrillisillä kirjaimilla:
»юмолануолиїнимижи
ноулисѣханолиомобоу
юмоласоудьнииохови»
[muokkaa] Tulkinta
[muokkaa] Juri Jelisejev
Teksti Juri Jelisejevin translitteroimana latinalaiseen kirjaimistoon vuonna 1959 ja tulkittuna nykysuomeen.
»jumolanuoli ï nimiži
nouli se han oli omo bou
jumola soud'ni iohovi»
»Jumalannuoli, kymmenen [on] nimesi
Tämä nuoli on Jumalan oma
Tuomion-Jumala johtaa.»
[muokkaa] Martti Haavio
Martti Haavio on arvellut, että tuohikirjeen teksti olisi loitsu, joka on kirjoitettu valan vahvistukseksi. Tämän tulkinnan mukaan tekstissä ensin vakuutetaan jumalan nuolen eli pelätyn salaman kautta. Salaman on monissa kulttuureissa uskottu olevan jumalallisen oikeuden jakaja, jonka on uskottu iskevän valapattoihin ja muihin petollisiin. Sitten vakuutetaan, että jos sen kirjoittaja ei pidä sanaansa, niin jumala hänet tuomitkoon.
»jumolan nuoli inimiži
nouli sekä n[u]oli omo bou
jumola soud'nii okovy»
»Jumalan nuoli, ihmisen
nuoli sekä nuoli oma. [
Tuomion jumalan kahlittavaksi.]»
[muokkaa] Jevgeni Helimski
Professori Jevgeni (Eugene) Helimski kritisoi vuonna 1986 julkaistussa teoksessaan Martti Haavion tulkintaa, ja antoi kolmannen tieteellisen tulkinnan tekstistä. Jelisejevin tapaan hän uskoi sen olevan loitsu.
»Jumalan nuoli 10 nimeži
Nuoli säihä nuoli ambu
Jumala suduni ohjavi (johavi?)»
»Jumalan nuoli 10 nimesi
Nuoli säihkyvä nuoli ampuu
Suuto-Jumala (Syyttö-Jumala) ohjaa (johtaa?)»
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- Jelisejev, J. S. Vanhin itämerensuomalainen kielenmuistomerkki, Virittäjä-lehti 1961: 134
- Jelisejev, J. S. Itämerensuomalaisia kielenmuistomerkkejä (Zusammenfassung: Ostseefinnische Sprachdenkmäler), Virittäjä-lehti 1966: 296 [1]
- Haavio, Martti The Letter on Birch-Bark No. 292, Journal of the Folklore Institute, 1964
- Haavio, Martti, Tuohikirje n:o 292. Vanha suomalaisen muinaisuskonnon lähde, Virittäjä-lehti 1964: 1 [2]
