Tunturikohokki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tunturikohokki
Silene acaulis LC0153.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Kohokit Silene
Laji: acaulis
Kaksiosainen nimi
Silene acaulis
(L.) Jacq.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Tunturikohokki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tunturikohokki Commonsissa

Tunturikohokki (Silene acaulis) on vuoristoissa ja arktisilla alueilla tavattava pienikokoinen kohokkikasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunturikohokkikasvusto Huippuvuorilla.

Monivuotinen tunturikohokki muodostaa suuria patjamaisia kasvustoja. Varret kasvavat 5 cm pitkiksi. Neulasmaisen tasasoukat lehdet ovat tiheässä, 6–12 mm pitkiä ja tyvestä karvalaitaisia. Kukat ovat varren päissä yksittäin. Sekä kukan verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Terälehdet ovat lanttokärkisiä ja väriltään vaaleanpunaisia, joskus myös valkoisia. Tunturikohokki on kaksikotinen laji, eli emi- ja hedekukat ovat eri yksilöissä. Emi on kolmevartaloinen, valkoiset heteet ulottuvat verhiön ulkopuolelle. Suomessa tunturikohokki kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on kota.[1][2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunturikohokkia tavataan hajanaisella alueella pohjoisen pallonpuoliskon vuoristoissa ja arktisilla alueilla. Euroopassa lajia kasvaa Pyreneillä, Alpeilla, Apeniineilla, Balkanin vuoristoseuduilla, Karpaateilla, Skotlannissa, Islannissa, Färsaarilla, Huippuvuorilla, Skandeilla Etelä-Norjasta Kuolan niemimaalle sekä Luoteis-Venäjän arktisilla alueilla ja Uralilla. Pohjois-Amerikassa levinneisyysalue kattaa Alaskan, Kanadan arktiset alueet ja Kalliovuoret Kaliforniaan saakka.[2]

Suomessa tunturikohokki on pohjoisen lapin alkuperäislaji.[3] Sitä tavataan Käsivarren suurtuntureilla Enontekiöllä, Utsjoella, Inarissa sekä Sodankylässä Venäjän rajan tuntumassa. Lajista on myös muusta levinneisyysalueesta erillään oleva vanha esiintymä Kainuun keskiosista.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunturikohokki kasvaa tunturi- ja vuoristoseuduilla kalliorinteillä, soraisilla lumenviipymäpaikoilla sekä soraisilla ja hiekkaisilla järven- ja joenrannoilla. Laji on kalkinsuosija.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Retkeilykasvio 1998, s. 118, 120.
  2. a b Den virtuella floran: Fjällglim (myös levinneisyyskartat) Viitattu 2.9.2012. (ruotsiksi)
  3. a b Retkeilykasvio 1998, s. 120.
  4. Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Tunturikohokin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 2.9.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]