Tunne

Wikipedia

Tunne on melko hankalasti määriteltävissä. Laajan määritelmän mukaan tunne on aivojen tapa vastata ärsykkeeseen^lähde?. Kun ärsyke saapuu aisteista aivoihin, se prosessoidaan ja sitä koskevat tiedot (esimerkiksi aikaisemmat kokemukset, sekä synnynnäisten vaistojen sanoma) kaivetaan esiin, jonka jälkeen kokonaistilanne arvioidaan. Tämä nopea kokonaistilanteen arvio toimii pitkälti alitajuisesti. Arvio annetaan tietoiseen mieleen, jossa koemme sen tunteena, ja samanaikaisesti alitajunta muuttaa elimistön tilaa asiaankuuluvalla tavalla sopivammaksi tilanteen ratkaisuun.

Tunteen voisikin kuvailla eräänlaiseksi alitajunnan tajuntaan antamaksi tiedotteeksi kehon ja aivojen itsensä tilan muutoksesta.

Koska tunne on suuri ja monimutkainen käsite, alla on lyhyt kuvitteellinen tilanne jossa tunteet ja niihin liittyvä organismin toiminta on selitettynä.

Olet kävelemässä kotiisi. Keskellä matkaa näet hahmon kaukaa. Tilannearvio (tunnetilasi) on aika neutraali, olet kenties vain hieman utelias pidemmällä näkyvästä hahmosta. Kävelet eteenpäin kunnes näet että hahmo vaikuttaa sudelta. Todennäköisesti tunnetilasi muuttuu pelokkaaksi, sillä alitajuntasi on kaivanut jo esiin tiedon että susi voi olla vaarallinen, ja samalla antanut elimistölle käskyn mennä eräänlaiseen taistelukokoonpanoon, joka herkistää aistisi, nostaa sydämen lyöntitiheyttä, sekä kanavoi lisää hapekasta verta lihaksiisi (jne), sekä pistää aivot etsimään erilaisia keinoja ratkaista uhkaava tilanne (esimerkiksi pakenemalla, piiloutumalla tai taistelemalla) ja alentamaan henkistä kynnystä väkivaltaan. Ratkaisun valinta tapahtuukin sitten tietoisessa mielen osassa, tajunnassa.

Tunteiden kokeminen on yksilöllistä. Sama tilanne laukaisee erilaisia tunteita ihmisissä, riippuen persoonan samankaltaisten tilanteiden muistoista, yleisestä tunnetilasta, sekä lukemattomista muista seikoista.

Ihmisen tunteet ovat osaksi ajattelun hallittavissa. Tunteita voidaan estää tai hillitä. Tunteita voi estää vain niiden laukaisevien muistojen sisällyttämien tunteiden muutoksella (joka tapahtuu ajattelemalla), kun taas tunteita voi koittaa hillitä tyrkkimällä niitä pois mielestä tai kiihottamalla vastakkaista tunnetta tietoisesti (kuten tunteiden tasapainon periaatteessa).

Tunteeseen liittyy oleellisena tietysti se, että olio on tietoinen tunteesta. Esimerkiksi muurahaisen tapauksessa kaikki verrattaen samat prosessit toimivat, paitsi että viestiä ("tunnetta") ei voi lähettää tietoiseen mieleen, sillä sitä ei nykykäsityksen mukaan muurahaisilla ole.

Käytännössä järkeä ja tunnetta ei voi ihmisessä erottaa ilman että eliön sopeutumis- ja päätöksentekokyky kärsii suuresti (Lähde: Antonio Damasio, "Descartesin virhe")

Sisällysluettelo

1 Tunteiden tasapaino
2 Tunnettuja tunteita tutkineita psykologeja
3 Katso myös
4 Kirjallisuutta
5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Tunteiden tasapaino

Tunteiden tasapaino tarkoittaa tunteiden keskinäistä voimasuhdetta. Joillain henkilöillä tunneskaala voi olla painottunut yhteen tunteeseen, jolloin henkilö on taipuvainen kokemaan asiat painotettua tunnetta vastaavalla tavalla.

Tasapainon voi tässäkin tapauksessa mitata vaa'alla (joskin kuvitellulla), jolloin vaa'an toisella puolella on tunne X (esimerkiksi rakkaus) ja toisella puolella X:n käänteinen tunne, eli esimerkiksi viha. Vaaka kallistuu jompaan kumpaan suuntaan riippuen tunteen arvioidusta määrästä/painoarvosta, ja kallistumisen suuruus kertoo punnittavien tunteiden välisen voimasuhteen.

Masentunut henkilö on painottuneesta tunneskaalasta hyvä esimerkki; tunteiden koko skaala on painottunut enemmän suruun kuin iloon.