Tummakirjosiipi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tummakirjosiipi
Pyrgus alveus.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Paksupäät Hesperiidae
Alaheimo: Kirjosiivet Pyrginae
Suku: Pyrgus
Laji: alveus
Kaksiosainen nimi
Pyrgus alveus
(Hübner, 1803)
Synonyymit
  • Hesperia alveus
Katso myös
 Commons-logo.svg Tummakirjosiipi Commonsissa

Tummakirjosiipi (Pyrgus alveus) on paksupääperhosten heimoon kuuluva perhoslaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siiven alapinta

Tummakirjosiiven siivissä on tummanruskealla pohjalla selkeärajaisia valkoisia pilkkuja ja se muistuttaa hyvin paljon muita Pyrgus-suvun lajeja. Lajilla on myös huomattavia ulkonäöllisiä vaihteluita, joiden perusteella se on jaettu useisiin alalajeihin, joita joissakin lähteissä pidetään jopa omina lajeinaan. Yleisesti ottaen tummakirjosiipi on sukunsa vaikeimmin tunnistettavia perhosia. Mansikkakirjosiivestä (Pyrgus malvae) sen erottaa helpoimmin suuremman kokonsa ja myöhäisemmän lentoaikansa perusteella.[1]

Siipien yläpinnat ovat mustanruskeat ja etusiivissä on selvärajaisia, muodoltaan nelikulmaisia, valkoisia täpliä. Takasiivet ovat tummanruskeat lukuunottamatta tummanharmaata, leveää poikkivyötä. Valkoisia täpliä ei ole tai ne erottuvat hyvin epäselvinä. Siipien alapinnat ovat vihertävän harmaat ja valkotäpläiset. Takasiiven tyviosassa on leveä, vaalea poikkijuova ja siiven keskiosan juovan keskivaiheilla sisäreunassa on matala lovi. Siipiripset ovat valkoiset, suonten kohdilta tummat. Siipien kärkiväli on 26–29 mm.[2][3][4][5][6][7]

Toukka on mustaa päätä lukuun ottamatta vihertävä, sitä peittää lyhyt ja tankea karva.[8]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tummakirjosiipeä tavataan laajalla alueella Pohjois-Afrikasta Espanjan ja Ranskan kautta Keski-Eurooppaan, Balkanille, Baltiaan ja idässä aina Pohjois-Kiinaan ja Jakutiaan saakka. Laji puuttuu Belgiasta Pohjois-Saksan kautta Puolaan ulottuvalta alueelta, Brittein saarilta sekä suuresta osasta Italiaa. Pohjoismaissa sitä tavataan Norjan keskiosissa, Ruotsin eteläosissa ja itärannikolla sekä Ahvenanmaalla ja eteläisessä Suomessa.[4][1][9] Suomessa levinneisyys rajoittuu Ahvenanmaalta ja lounaissaaristosta suunnilleen Turku-Lieksa-linjan eteläpuolelle. Yleisin laji on Ahvenanmaalla, lounaissaaristossa sekä Lounais- ja Kaakkois-Suomessa. Lentoaika on yhtenä sukupolvena heinäkuun alkupuolelta elokuun puoliväliin.[10][9] Lennon huippu osuu yleensä heinä-elokuun vaihteeseen.[11]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tummakirjosiipiä tavataan lämpimiltä ja kuivilta kukkaniityiltä, harjuilta tai alvareilta, etenkin mansikkaa kasvavilla paikoilla. Se suosii melko karua maastoa ja on esiintymiseltään kaikkialla paikoittainen. Poikkeuksena kuitenkin Itä-Suomessa jotkin elinympäristöt on tavallista kosteampia[12]. Perhoset ovat paikkauskollisia eikä niiden lukumäärä yksittäisellä elinpaikalla ole yleensä kovin suuri. Perhosia on vaikeaa havaita niiden nopean ja maan pinnan lähellä tapahtuvan lennon vuoksi. Ne kuitenkin lepäävät usein kivillä tai ruokailevat matalakasvuisilla kukilla siivet sivuille levitettyinä.[4][11][1]

Naaras munii munat yksitellen ravintokasvien lehtien yläpinnoille ja toukat kuoriutuvat paria viikkoa myöhemmin. Hidaskasvuiset toukat elävät silkkirihmalla yhteensidottujen lehtien välissä, talvehtivat siellä, ja ovat täysikasvuisia kesä-heinäkuun vaihteen tienoolla. Norjan tuntureilla toukkakehitys kestää luultavasti useamman vuoden. Kotelovaihe kestää 2–4 viikkoa.[4][12]

Laji on suuressa osassa levinneisyysaluettaan pahoin taantunut. Syynä ovat etenkin sopivien elinympäristöjen umpeenkasvu sekä populaatioiden pirstoutumisesta johtuva geenipoolin suppeneminen.[12] Suomessa tummakirjosiipi on vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT)[13], Ruotsissa se on jopa vaarantunut. Tummakirjosiipi kuuluu uhanalaisiin lajeihin myös Saksassa ja Belgiasta se on hävinnyt.[12]

Ravintokasvit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukat syövät ruusukasveja, etenkin ahomansikoiden (Fragaria vesca), mutta myös hanhikkien (Potentilla), päivännoutojen (Helianthemum) lehtiä.[4][9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Tari Haahtela, Kimmo Saarinen, Pekka Ojalainen & Hannu Aarnio: Suomen ja Euroopan päiväperhoset. Gummerus Kustannus oy, 2012. 978-951-20-8386-2. s. 28
  2. Tummakirjosiipi (valokuvia aikuisesta)
  3. Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7. s. 316–317
  4. a b c d e Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, 2005. 91-88506-51-7. s. 138–139
  5. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  6. Suomen perhostutkijain seura: Pyrgus, Spialia, Muschampia, Carcharodus ja Erynnis -lajit
  7. Norges sommerfugler (norjaksi)
  8. Kimmo Silvonen: Pyrgus alveus (valokuvia toukasta) 1998.
  9. a b c Pertti Pakkanen: Tummakirjosiipi. Suomen Perhostutkijain Seura.
  10. Perhosviki
  11. a b Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. BugBook Publishing, 2014. 978-87-993512-9-9. s. 110
  12. a b c d Artfaktablad (ruotsiksi)
  13. Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]