Tulosyksikköorganisaatio
Tulosyksikköorganisaatio on organisaatiorakenne, jossa iso organisaatio jaetaan useisiin varsin itsenäisiin, usein tavoite- eli tulosjohtamista soveltaviin tulosyksiköihin esimerkiksi tuotteen, tuoteryhmän, palvelukokonaisuuden tai markkinointialueen mukaisesti.
Tulosyksikköorganisaatio soveltuukin toimintaympäristöihin, joissa toiminta voidaan selkeästi jakaa ja rajata erillisiin yksiköihin, jotka eivät ole riippuvaisia toisen yksikön toiminnasta.[1]
Tulosyksikköorganisaatio antaa kullekin yksikölle mahdollisuuden keskittyä oman erikoistumisalueensa kehittämiseen, mutta samalla kokonaisuuden huomioiminen saattaa hämärtyä. Esimerkiksi Suomen kunnissa, joissa tulosyksikköorganisaatiota ja yksiköiden tulosjohtamista on sovellettu on törmätty osaoptimointitilanteisiin, joissa toisen yksikön säästö on voinut koitua toisen yksikön kasvaneiksi menoiksi ja kokonaisoptimointi on jäänyt saavuttamatta.[2]
Tulosyksikköorganisaatio muistuttaa toimintokohtaista organisaatiota, mutta siinä korostetaan enemmän toiminnan tuloksia kuin toimintaan tarvittavia panoksia.[2]
Tulosyksikköorganisaation etuina pidetään muun muassa tehtävien delegointia alaisille, jolloin säästetään ylimmän johdon voimavaroja ja luodaan kasvualustaa johtajuuden kehittymiselle myös organisaation alemmilla tasoilla. Mallia käytettäessä myös toiminnan ja tuloksen arviointi on helpompaa, kun keskeisinä arviointikriteereinä ovat konkreettiset luvut.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Juuti, P. 1989: Organisaatiokäyttäytyminen: Johtamisen ja organisaation toiminnan perusteet. Aavaranta-sarja, sivu 218, katso Kallunki, Hannu: Muutos ja johtaminen organisaatiossa -tapausesimerkkinä Kuusamon kaupungin perusturvan toimiala (Arkistoitu – Internet Archive), sivu 23. Pro gradu -tutkielma, Hallintotiede, kevät 2008, Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Viitattu 21.11.2014.
- ↑ a b Kallunki, Hannu: Muutos ja johtaminen organisaatiossa -tapausesimerkkinä Kuusamon kaupungin perusturvan toimiala (Arkistoitu – Internet Archive), sivu 23. Pro gradu -tutkielma, Hallintotiede, kevät 2008, Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Viitattu 21.11.2014.
- ↑ Honkanen, H.: Muutoksen agentit. Muutoksen ohjaaminen ja johtaminen, Edita Prima 2006, sivu 141, ja Kiiskinen, S.; Linkoaho, A. ja Santala, R.: Prosessien johtaminen ja ulkoistaminen, WS Bookwell 2002, sivu 32, katso Linnanmäki, Vesa: Tulosyksiköstä matriisiorganisaatioksi, Kuopion kaupungin koulutuspalvelukeskuksen organisaatiouudistus 2006–2008 (Arkistoitu – Internet Archive), pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto, kasvatustieteellinen tiedekunta, opettajankoulutuslaitos, Hämeenlinna 2008, sivu 14. Viitattu 21.11.2014.