Tulevaisuudentutkimus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tulevaisuudentutkimus eli futurologia on monitieteinen ja tieteiden välinen tiedonala, jonka päätehtävä on kartoittaa jonkin ilmiön mahdollisia, todennäköisiä ja toivottavia tulevaisuuksia. Tulevaisuudentutkimuksen perusolettamuksen mukaan tulevaisuus ei ole ainakaan kokonaan deterministinen eli ennalta määrätty, vaan tulevaisuus on avoin ja siihen voidaan vaikuttaa. Tulevaisuudentutkimus ei pyrikään siten ennustamaan yhtä ainoaa tulevaisuutta, vaan kartoittamaan mahdollisia vaihtoehtoisia tulevaisuustiloja. Tässä prosessissa tulevaisuudentutkijat käyttävät hyväkseen erilaisia työkaluja kuten esimerkiksi aikasarja-analyyseja, skenaarioita ja simulaatioita. Näin aikaan saatuja tuloksia kutsutaan tulevaisuustiedoksi.

Tulevaisuudentutkimus poikkeaa merkittävästi muista tieteenaloista, sillä tulevaisuustietoa ei voida testata empiirisesti nykyhetkessä, koska se ei ole vielä tapahtunut. Tämän vuoksi tulevaisuudentutkimusta ja sen tuottaman tiedon totuudenmukaisuutta ja todistettavuutta kohtaan on usein esitetty kritiikkiä. Toisaalta tulevaisuudentutkimuksessa laajalti omaksutun kriittisen realismin tietoteorian mukaan kaikki tieto on epätäydellistä ainakin joltain osin, ja tieto on aina vain oikeutettu ja hyvin perusteltu tosiuskomus. Tämän tulkinnan mukaan siis oikeutettua ja hyvin perusteltua tosiuskomusta koskien tulevaisuutta voidaan myös pitää tietona.

Ehkä tunnetuin tulevaisuudentutkimuksen alan tiedeyhteisöistä on Rooman klubi, jonka vuonna 1972 julkaisemaa raporttia Kasvun rajat voidaan pitää yhtenä modernin ympäristöliikkeen syntyyn eniten vaikuttaneista dokumenteista.

Tulevaisuudentutkimus Suomessa ja muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkopolitiikassa on tapana julkaista eri maitten ennustettavia suhteita ja tulevaisuutta.

Tulevaisuuden tutkimuksen seura/Sällskapet för framtidsstudier r.y. perustettiin tutkijoiden, opettajien ja tiedeyhteisön laajan kannatuksen pohjalta yliopistojen ja korkeakoulujen toimesta vuonna 1980. Seuran perustajajäseninä oli 14 suomalaista yliopistoa ja korkeakoulua, ja nykyään seuralla on parikymmentä yhteisöjäsentä sekä noin 650 henkilöjäsentä. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran jäsenkunta on läpileikkaus tämän päivän suomalaisesta yhteiskunnasta - mukana on tulevaisuudesta kiinnostuneita ihmisiä kaikilta elämänaloilta. Seuran vakiintuneisiin toimintamuotoihin kuuluvat seminaarit - jokavuotinen kesäseminaari, Top Ten Futures -seminaari, Tulevaisuusfoorum sekä muut tilaisuudet ja tapaamiset - sekä julkaisutoiminta. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvän tieteellisen jäsenlehden Futuran lisäksi seura toimittaa myös kahta julkaisusarjaa: Acta Futura Fennica sekä Tulevaisuussarja. Seuralla on 13 paikallistoimintaryhmää eri puolilla Suomea.

Vuonna 1992 Turun kauppakorkeakouluun perustettiin erillislaitoksena Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksella on toimipisteet Turussa, Helsingissä ja Tampereella. Laitos koordinoi Tulevaisuudentutkimuksen VerkostoAkatemiaa, joka tarjoaa 17:lle jäsenyliopistolleen tulevaisuudentutkimuksen opetusta. TVA on myös YK:n alaisen Millennium-Projektin jäsen. Keskuksen professori on FT Sirkka Heinonen.

Elokuun alussa vuonna 2013 tulevaisuuden tutkimuskeskus lakkasi olemasta Turun yliopiston erillislaitoksena. Nykyään tulevaisuuden tutkimuskeskus on osa Turun kauppakorkeakoulua. Hallinnolliselta asemaltaan keskus on kauppakorkeakoulun ainelaitokseen verrattava yksikkö.

[[Markku Wilenius]] on toiminut Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtaja vuosina 1999-2001 sekä 2003-2007. Hän on toiminut Turun kauppakorkeakoulun tulevaisuuden tutkimuksen professorina vuosina 2004-2012. Hänen työnsä on käsitellyt mm. visionääristä johtamista sekä talouden pitkiä aaltoja, joita hän tällä hetkellä tutkii.

KTT Tarja Meristö on teollisuudessa toimineiden futurologien uranuurtajia Suomessa, oltuaan ensin Partekilla vuodesta 1979 alkaen strategiasuunnittelijana mm. skenaariomenetelmiä käyttäen, hän siirtyi Rautaruukille Ouluun yritysfuturologiksi, missä tehtävässä toimi vuodesta 1988 vuoteen 1991. Tarja Meristö väitteli Turun kauppakorkeakoulussa tulevaisuuden tutkimuksesta ja skenaariotyöskentelystä yritysten strategiatyössä v. 1991. Hän on toiminut yritysfuturologina Mika Kamensky Consulting OYssa Helsingissä v. 1992-1997. Hän on toiminut myös Tulevaisuuden tutkimuksen seuran puheenjohtajana v. 1994-95 ja v. 1997-1999 Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa erikoistutkijana, keskuksen johtajana ja ma. professorina. Vuodesta 1999 lähtien hän on vetänyt yritysfuturologian tutkimusryhmää CoFi, joka toimi vuoden 2009 loppuun Åbo Akademissa ja vuoden 2010 alusta lähtien nimellä FuturesLab CoFi Laurea-ammattikorkeakoulussa.

Julkisuudessa tunnetuiksi tulleita suomalaisia futurologeja on myös Mika Mannermaa, joka on perehtynyt mm. tulevaisuuden tutkimuksen metodeihin.


Nykyään futurologia on suosittu tiede muun muassa Yhdysvalloissa. Kansallisen päätöksenteon tasolla eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalla on keskeinen rooli Suomessa.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kamppinen, Matti; Kuusi, Osmo; & Söderlund, Sari: Tulevaisuudentutkimus – perusteet ja sovelluksia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 896, 2002. ISBN 951-746-389-8.
  • Bell, Wendell: Foundations of Future Studies: Human Science for a New Era, Volume 1. New Brunswick, USA: Transaction Publishers, 1997.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.