Tulenväki
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Tulenväki on tulen haltijoiden väki suomalaisessa mytologiassa. Tulenväki elää tulessa ja tekee tulen ominaisuudet. Tuli siis polttaa ja liikkuu, koska tulen haltijat polttavat ja liikkuvat. Palovamma johtuu tulenväen vihasta, ja palovammoja jopa kutsutaan tulenvihoiksi.
Tulenvihan hoitoon käytetään muun muassa vettä tai lunta, jotka sisältävät veden väkeä, joka karkottaa tulenväen. Tulenväkeä voidaan myös loitsussa vaatia parantamaan aiheuttamansa vahingot. Usein lausuttiin tulen syntysanat, joiden mukaan jokin jumalainen olento on iskenyt ensimmäisen tulen taivaassa.
Tulenväkeä saatettiin käyttää muiden haltijoiden aiheuttamien vihojen parantamiseen siten, että ne aiheuttanut väki peloteltiin pois tulenväen avulla. Tulenväkeä oli erityisesti saunassa, jossa parannettavia usein hoidettiin.
Tulenväkeen ilmeisesti kuuluvat miespuolinen henkiolento Panu ja naispuoliset panuttaret. Erään panuttaren nimeksi mainitaan Munnu. Munnua käsketään loitsussa tuomaan Pohjolasta jäätä tulenvihojen hoitoon.
Ilmeisesti jotkut kokivat olevansa tulenväen sukua. Kun eräältä raivon vallassa parantavalta noidalta eli intomieheltä kysyttiin, miten hän voi paljain käsin nostaa kuuman kiven kiukaalta, hän vastasi: "Tuli ei polta tuttuansa".
Tulen väen ottaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erään lappalaiselta opituksi sanotun perinteen mukaan tulenväkeä saattoi ottaa mukaansa, jos otti kolmesta metsäpalon polttamasta juurakosta puukon kärjellä tuhkaa puhtaaseen riepuun. Sitten kuului loitsia:
Onko poikaa panulla,
Mielismiestä tulosella
Miehen ainoan avuksi,
Yksinäisen ympärille...
Sitten uhrataan kolme tippaa verta. Kun sitä riepua kantaa mukanaan punaisella nauhalla sidottuna, niin tulenväki tulee mukana. Ennen erityisiä tapauksia, jolloin tulenväen apua tarvitaan, näkee tulenväen läsnäolon salamoinnin tapaisena. (SKVR:XII1 3711, Pukkila, 1888)