Tulenpalvonta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulenpalvontaa kuvaava indoparthialainen kivipaletti

Tulenpalvonta eli pyrolatria tarkoittaa tulen käyttämistä apu- tai palvontavälineenä uskonnollisissa rituaaleissa. Termi "Tulenpalvojat" liittyy usein virheellisesti zarathustralaisiin - tulen kunnioitus on kuitenkin yleisempää myös muiden uskontojen piirissä. Tulenpalvontaa on esiintynyt ainakin Skandinavian pakanauskontojen keskuudessa ja hindulaisuudessa, mutta nykyään tulen kunnioitukseen liittyviä ominaisuuksia löytyy esimerkiksi olympiatulen perinteessä. Tuli on ollut tärkeä osa ihmisten elämää kautta historian, ja tulenpalvontaa esiintyi jo esihistoriallisten ihmisten keskuudessa.

Kristinuskon perinteessä tulta ei ole nostettu tärkeään asemaan. Kuitenkin Uudessa testamentissa Jeesus esitetään henkilönä, joka tuo tulen maan päälle.[1] Raamatussa ja juutalaisten Tanakhissa esiintyy kuitenkin muun muassa palava pensas ja tulinen pilari. Pyhää Henkeä kutsutaan joskus "liekin kieliksi".

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Luuk. 12:49