Tukehduttamispeli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tukehduttamispeli tai kuristusleikki[1] (engl. fainting game) viittaa toimintaan, jossa pyritään aiheuttamaan tajuttomuus tai sitä lähellä oleva tila estämällä aivojen hapensaanti. Tila saavutetaan toinen toistaan tukehduttamalla tai itse apuvälineitä käyttäen. Tätä "leikkiä" harjoittavat erityisesti 9–14-vuotiaat lapset[2] ja sen tavoitteena on endorfiinien ansiosta juuri ennen tajunnan menetystä saavutettava hyvänolontunne. Tuloksena voi olla aivovamma ja pahimmassa tapauksessa kuolema. On epäilty, että useat tukehtumispelin aiheuttamat kuolemat on luokiteltu itsemurhiksi.[3]

Peliä on pelattu sukupolvien ajan, mutta vasta Internet on mahdollistanut tukehduttamisohjeiden tehokkaan levittämisen.[4] Usein nuoret eivät olekaan tietoisia pelin riskeistä.[4]

Tavoiksi tunnistaa tukehduttamispelin harjoittaminen on mainittu seuraavien tunnusmerkkien etsiminen[4]:

  • Selittämättömät jäljet kaulassa, usein korkean kauluksen alle kätkettyinä
  • Persoonallisuuden muutokset, kuten aggressiivisuus
  • Silmien sidekalvojen punoitus tai muut silmän stressiin viittaavat oireet
  • Selittämättömät haavaumat ja jäljet
  • Jatkuvat, kovat päänsäryt ja/tai keskittymishäiriöt
  • Vöitä, köysiä, kengännauhoja tai vastaavia ja erikoisia solmuja erikoisissa paikoissa
  • Selittämätön äänenkäheys
  • Petekiaa (pieniä punaisia pilkkuja) kasvoissa tai poskilla
  • Mätkähdyksiä makuuhuoneessa tai seinää vasten merkkinä kaatumisesta
  • Sekavuus yksin vietetyn ajan jälkeen
  • Kohtuuton yksinolontarve
  • Tukehtumisen seurausten ja vaarojen kyselemistä

Euroopan komissiolle on jätetty kirjallinen kysymys pelistä[5], sillä se on aiheuttanut lukuisia kuolemantapauksia Yhdysvalloissa ja on erittäin vaarallinen. Myös Ruotsissa sattuneeseen koulupojan kuolemaan epäillään tukehduttamispelillä olevan osuutta.[1]

Erityisesti vanhemmille suunnattu tukehduttamispelin vaaroista valistava sivusto kertoo, miten tukehduttamispelin pelaamisen voi tunnistaa ja julkaisee tarinoita ja kuvia peliin kuolleista nuorista.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Iltalehti: 12-vuotias kuoli kuristusleikkiin 9.1.2008. Iltalehti. Viitattu 11.1.2008.
  2. Cox, Shanna R.: Revealing the Choking Game The Informed Parent. 18.12.2006. Intermag Productions. Viitattu 25.11.2012. (englanniksi)
  3. A.J. McNab: Self strangulation by hanging from cloth towel dispensers in Canadian schools 2001. Injury Prevention. Viitattu 11.1.2008.
  4. a b c Linda Neumann-Potash: The Choking Game Syksy 2006. California Pediatrician. Viitattu 11.1.2008.
  5. Euroopaan komissiolle jätetty kirjallinen kysymys tukehtumispelistä Euroopan parlamentti. Viitattu 11.1.2008.
  6. Stop Choking Game GASP: Community support. Viitattu 11.1.2008.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.