Tuhottu nuoruus
| Tuhottu nuoruus | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Hannu Leminen |
| Käsikirjoittaja |
Martta Salmela-Järvinen Hannu Leminen |
| Tuottaja | Signe af Forselles |
| Säveltäjä | George de Godzinsky |
| Kuvaaja | Armas Hirvonen |
| Leikkaaja | Hannu Leminen |
| Lavastaja | Hannu Leminen |
| Pääosat |
Henny Waljus Helena Kara Paavo Jännes Kullervo Kalske |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Adams Filmi Oy |
| Ensi-ilta | 1947 |
| Kesto | 77 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Tuhottu nuoruus on Hannu Lemisen ohjaama näytelmäelokuva vuodelta 1947. Sen aiheena on tuolloin tehdyt laittomat abortit, joiden määrä nousi vuosittain 20 000:een[1].
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Henny Waljus | … | Elma Niininen |
| Helena Kara | … | Kirsti Niininen |
| Paavo Jännes | … | muurari Niininen |
| Kullervo Kalske | … | Eino Varjo |
| Hannes Häyrinen | … | Hanski Eliasson |
| Sasu Haapanen | … | tohtori Albert Varjo |
| Lea Lampi | … | Adele Varjo |
| Leo Mikander | … | Niinisen Kalle |
| Nisse Mikander | … | Niinisen Pentti |
| Rita Sipilä | … | Niinisen Liisa |
| Annika Sipilä | … | Niinisen Kerttu |
| Enni Rekola | … | tohtorinna Varjo |
| Elina Kolehmainen | … | Eliassonska |
| Liisa Nevalainen | … | kotisisar |
| Sylva Rossi | … | neiti Keihäs |
| William Markus | … | Risto |
| Elvi Saarnio | … | potilas vastaanotolla |
| Sirkka-Liisa Wilén | … | nuori äiti |
| Kosti Aaltonen | … | kirvesmies |
| Ida Salmi | … | kätilö |
| Elina Ollikainen | … | Mailis Eliasson |
| Toini Huhta | … | äitiysneuvolan kortistonhoitaja |
| Varma Lahtinen | … | nainen pihalla |
| Lauri Kyöstilä | … | naapuri perunamaalla |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hannu Leminen siirtyi Suomen Filmiteollisuudelta kesällä 1947 Adamsille, joka ei ollut vuosiin tuottanut pitkiä elokuvia. Leminen ohjasi yhtiölle vuosina 1947–1949 neljä elokuvaa.[2]
Elokuvan käsikirjoituksen teossa oli asiantuntija-apuna monissa sosiaalialan järjestöissä toiminut kansanedustaja Martta Salmela-Järvinen, jolle annettu aika tekstin läpikäymiseen oli kuitenkin hyvin lyhyt, vain viikon verran.[2]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan yleisömenestys oli Helsingissä keskitasoa heikompi, muualla hyvä.[2]
Aikalaisarvioissa elokuvaa pidettiin jonkinlaisena valistusfilminä mutta siinä nähtiin myös ansioita. Toini Aaltonen (Suomen Sosialidemokraatti) kirjoitti, että se on ”kodikkaalla tavalla elävä ja uskottava”, ja samalla linjalla olivat kriitikot yleensäkin. Tosin Irina Uvalmo löysi Työkansan Sanomissa julkaistussa arviossa runsaasti kritiikin kohteita, mutta hän totesi yhteenvetona: ”elokuvan pyrkimys suhtautua tavallisiin työläisiin vakavasti ja kohtalaisesti onnistuakin pyrkimyksissään merkitsee vahvaa plussaa”.[3]
2000-luvulla televisioesityksen yhteydessä kirjoittamassaan arviossa eräs kriitikko löytää tästä, kuten monesta ajankohdan elokuvasta, yllättävän kovaa dramaattista tehoa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b JK:Tuhottu nuoruus. Päivän elokuvia, Tv-maailma 41/2013, s. 29.
- ↑ a b c Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 18.10.2013
- ↑ Lehdistöarviot, Elonet.fi, viitattu 18.10.2013
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tuhottu nuoruus Elonet.
| ||||||||||||||||