Tuhon kuilu
| Tuhon kuilu | |
|---|---|
| The Philadelphia Experiment | |
 |
|
| Ohjaaja | Stewart Raffill |
| Käsikirjoittaja |
Wallace C. Bennett Don Jakoby |
| Tuottaja |
Douglas Curtis Joel B. Michaels |
| Säveltäjä | Kenneth Wannberg |
| Kuvaaja | Dick Bush |
| Leikkaaja | Neil Travis |
| Pääosat |
Michael Paré Nancy Allen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
Cinema Group Ventures New Pictures |
| Levittäjä |
New World Communications Netflix |
| Ensi-ilta | 3. elokuuta 1984 |
| Kesto | 102 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Tuotto | 10 894 984 dollaria |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Tuhon kuilu (engl. The Philadelphia Experiment) on vuonna 1984 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen tieteiselokuva, jonka ohjasi Stewart Raffill. Pääosassa esiintyvät Michael Paré ja Nancy Allen. Elokuva pohjautuu Philadelphia-koe -nimiseen urbaanilegendaan.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1943 Yhdysvaltain laivaston näkymättömyyskoe menee pahasti pieleen ja merimiehet David Herdeg ja Jim Parker yrittävät pelastautua hyppäämällä laidan yli. He kuitenkin siirtyvät tulevaisuuteen laivassa tehdyn kokeen vuoksi. Kaksikko löytää pian itsensä Nevadan aavikolta vuonna 1984, josta he yrittävät saada selvyyttä mitä oikein tapahtui.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Michael Paré | … | David Herdeg |
| Nancy Allen | … | Allison Hayes |
| Eric Christmas | … | Tri. James Longstreet |
| Bobby Di Cicco | … | Jim Parker |
| Louise Latham | … | Pamela |
| Kene Holliday | … | Majuri Clark |
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voitetut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fantafestival
- 1985 Paras elokuva: Stewart Raffill
Ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Saturn
- 1985 Paras naisnäyttelijä: Nancy Allen
Lipputulot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva tuotti hieman yli kymmenen miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti, josta Yhdysvalloissa saatu osuus oli 8.1 miljoonaa dollaria[1].
Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen sanoo, että elokuvan uskomaton mielikuvitusjuoni on toteutettu yliolkaisesti. Tuhon kuilu saa häneltä kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[2]
Jatko-osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva sai jatko-osan Tuhon kuilu 2 – Hitlerin voitto (1993).[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ The Philadelphia Experiment The Numbers Viitattu 21.12.2011 (englanniksi)
- ↑ a b Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.