Tsukumogami

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Tsukumogami
Tsukumogameja Hyakki Yagyō -emakissa.

Tsukumogamilla (jap. 付喪神) tarkoitetaan japanilaisessa kansanperinteessä yōkai-henkiin kuuluvia kummittelevia esineitä, jotka sadan vuoden ikään tultuaan heräävät henkiin.[1] Esineet ovat yleensä tavallisia kotitalousesineitä, kuten sandaaleita tai lyhtyjä. Tsukumogami-käsite oli suosittu jo 900-luvulla[2], jolloin sitä käytettiin Shingon-buddhalaisuuden levittämiseen.[3]

Tsukumogami japanilaisessa kansanperinteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten monissa japanilaisen kansanperinteen käsitteissä, käytetään tsukumogamista puhuttaessa useita määritelmätasoja.[4] Esimerkiksi 900-luvulla tsukumogami-myyttejä käytettiin levitettäessä esoteerisen Shingon-buddhalaisuuden oppeja laajalle yleisölle, oppineista vähemmän koulutettuihin, hyödyntäen vanhempia uskomuksia.[5] Reiderin mukaan nämä vanhemmat uskomukset olivat seuraavanlaisia:

Tsukumogamit ovat henkiin herätettyjä kotitalousesineitä. Otogizōshi (“kumppanitarina”) nimeltä Tsukumogami ki (“Muistiinpano työkaluhaamuista”; Muromachi-kausi) selittää, että lähes sadan vuoden palveluksen jälkeen utsuwamono tai kibutsu (säilytysastiat, työkalut ja soittimet) saivat sielun. Vaikka monet viittaavat tähän teokseen tsukumogamin määritelmän päälähteenä, on Tsukumogami kin varsinaiseen tekstiin kiinnitetty riittämätöntä huomiota.[6]

1900-luvulle tultaessa tsukumogameista oli tullut osa japanilaista populaarikulttuuria siinä määrin, että buddhalaiset opetukset olivat "täysin kadonneet valtaosalta ulkopuolisia"[7], jättäen kriitikot kommentoimaan, että kaiken kaikkiaan tsukumogamit olivat harmittomia, ja korkeintaan tekivät satunnaisia kepposia. Niillä oli kuitenkin kyky suuttua, ja nämä saattoivat kerääntyä joukoksi kostaakseen niille, jotka olivat tuhlaavaisia ja heittivät nämä pois ajattelemattomasti (vertaa japanilaiseen mottainai-käsitteeseen). Tämän estämiseksi järjestetään vielä nykyäänkin pyhättöseremonioita rikkoutuneitten ja käyttökelvottomien esineiden hyvittämiseksi.

Tunnetut tsukumogamit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ittan-momen Tosa Mitsunobun Hyakki Yagyō-emakissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Classiques de l'Orient: Volume 5. (1921)

Foster, Michael Dylan. Pandemonium and parade: Japanese monsters and the culture of yōkai. University of California Press. (2009)

Guo, Leilani. Baka Histoire: le détournement de la mythologie japonaise dans les films, comices et nasties vidéo. Article taken from “Gaijin Culture.” Solange, Marie and Takehiko Kyo (eds). Kagoshima: Nishinoomote News Press (1984)

Motokiyo, Kwanze. Cinq nô: drames lyriques japonais. Bossard. (1921)

Reider, Noriko T. Animating Objects: Tsukumogami ki and the Medieval Illustration of Shingon Truth. Asian Folklore Studies 64. (2005): 207–31.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Classiques de l'Orient, 193.
  2. Reider, 207.
  3. Reider, 207
  4. Classiques de l'Orient, 194
  5. Reider, 207-08.
  6. Reider, 207
  7. Guo, 324.
Tämä mytologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.