Tsinandali

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tsinandalin palatsi.

Tsinandali (georg. წინანდალი) on kylä Kakhetin alueella Georgiassa. Se tunnetaan kartanostaan ja historiallisesta viinitilastaan, jotka kuuluivat 1800-luvun aatelisrunoilija Aleksandre Tšavtšavadzelle (1786–1846). Se sijaitsee Telavin piirikunnassa 179 kilometriä Tbilisistä itään.

Aleksandre Tšavtšavadze peri Alazanin jokilaakson kylän isältään prinssi Garsevanilta. Hän kunnosti kartanoa, rakensi sinne uuden italialaistyylisen palatsin ja perusti koristepuutarhan vuonna 1835. Siitä tuli paikka, jossa Tšavtšavadze viihdytti ulkomaisia vieraitaan musiikilla, huumorilla ja erityisesti hienoilla vuosikertaviineillä, joita valmistettiin kartanon viinitilalla (marani). Eurooppalaiset tavat tuntenut Tšavtšavadze rakensi Georgian vanhimman ja suurimman viinitilan, jossa hän yhdisti eurooppalaisia ja vuosisatoja vanhoja georgialaisia viininvalmistusperinteitä toisiinsa. Korkeassa arvossa pidettyä kuivaa Tsinandali-valkoviiniä tuotetaan edelleen.[1]

Kylä ja Tšavtšavadzen kartano saivat lisää kuuluisuutta imaami Šamilin joukkojen yllätyshyökkäyksestä 2. heinäkuuta 1854. Šamil oli karismaattinen muslimijohtaja, joka vastusti Venäjän laajentumista Pohjois-Kaukasuksen alueelle. Hyökkäystä komensi Šamilin poika Ghazi-Muhammad. Vuoristolaiset kostivat Tšavtšavadzen suvulle sen jäsenten osallistumisen Venäjän toimiin Kaukasian sodassa, ryöstivät kartanon ja sieppasivat Aleksandren pojan prinssi Davit Tšavtšavadzen vaimon, lapset ja sukulaiset. Tapahtuma järkytti paitsi Venäjää myös länsimaita. 22. maaliskuuta 1855, mutkikkaiden neuvottelujen jälkeen, panttivangit palautettiin vastineeksi Šamilin vangitusta pojasta Jamal al-Dinista ja 40 000 hopearuplasta osana laajempaa vanginvaihtosopimusta.[2]

Davit Tšavtšavadzen kuoleman jälkeen tila siirtyi Venäjän hallitsijasuvun haltuun, koska suku ei kyennyt maksamaan velkaansa Venäjän kansallispankille. Tsinandalin puutarha kunnostettiin vuonna 1887 ja siirrettiin valtion omistukseen vuonna 1917. Vuonna 1947 siitä tehtiin museo.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Goldstein, Darra: The Georgian Feast: The Vibrant Culture and Savory Food of the Republic of Georgia, s. 53. University of California Press, 1999. ISBN 0520219295.
  2. Gammer, Moshe: Muslim resistance to the tsar, s. 272–4. Routledge, 1992. ISBN 071463431X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]