Tšetšeenit

Tšetšeenit
Hохчий tai Noxc̈iy
Väkiluku	1–2 miljoonaa
Asuinalueet	Venäjä 1 360 253 Euroopan unioni 100 000  Turkki 31 141  Kazakstan 15 000  Jordania 25 000  Itävalta 25 000  Azerbaidžan 5 000  Georgia 10 000  Ukraina 2 877  Yhdysvallat 500  Kanada 100
Kielet	venäjä, tšetšeeni
Uskonnot	sunni-islam
Infobox OK

Tšetšeenit (tšetšeeniksi нохчий, nohtši) ovat Venäjän Pohjois-Kaukasian suurin etninen ryhmä. Suurin osa heistä asuu Tšetšenian tasavallassa. Lisäksi heitä asuu ympäröivillä alueilla, kuten Dagestanin länsiosassa. Historiallisesti heitä on asunut myös Khasavyurtovskyn, Novolakskyn, Kazbekovskyn, Babayurtovskyn, Kizilyurtovskyn, Kizlyarskyn kunnallisalueilla Dagestanssa, Sunzhenskyn ja Malgobekskyn alueilla Ingušiassa ja Akhmetan alueella Georgiassa. Tšetšeenien kokonaismäärä maailmassa on 1 550 000  henkeä.

Nimen alkuperä

Nimi "tšetšeenit" tuli Georgian ja Länsi-Euroopan kieliin venäjän kielen kautta 1700-luvulla. Aluksi sanan tšetšeenit rinnalla käytettiin muotoa "tšetšeny" (ven. чечены, tšetšeny). Ennen vuoden 1917 vallankumousta ja neuvostovaltion ensimmäisinä vuosikymmeninä Venäjän etnologiatutkijat yhdistivät kaikki nakhien etnoalueryhmät (akkinit, batsbit, orstkhoit ja muut, mukaan lukien itse tšetšeenit ja joskus jopa inguušit) samalle nimelle tšetšeenit (eli nakhche). Nykytieteessä tätä yhteisöä kutsutaan nakh-kansoiksi.

Tšetšeenit ovat pystyneet säilyttämään yhteiset kansalliset piirteensä suojassa Kaukasusvuoriston keskellä. Tšetšeenien lähimmät sukulaiskansat ovat Ingušiassa asuvat inguušit ja Georgiassa asuvat batsin kieltä puhuvat karjataloudesta elävät batsit. Tšetšeenien omat pääkielet ovat tšetšeeni ja venäjä.

Tšetšeenit jakaantuvat klaaneihin, joita he nimittävät teipeiksi.

Maantiede

Tšetšeenisotilas, 1892

Suurin osa tšetšeeneistä asuu Tšetšeniassa, joka on Venäjän federaation tasavalta. Tšetšeniassa on käyty Venäjän sisäistä konfliktia vuosina 1994–1996 ja jälleen taas vuodesta 1999 lähtien.

Tšetšeenejä asuu muuallakin kuin Tšetšeniassa, muun muassa Turkissa, Jordaniassa ja Syyriassa. Näiden maiden tšetšeenivähemmistöt syntyivät, kun 1850-luvun puolivälissä osa tšetšeeneistä joutui pakenemaan venäläisjoukkojen valloitusta. Tämän sodan aikana Venäjän keisarikuntaan liitettiin Ossetia ja Tšetšenia Ingušia-nimisenä alueena.

Väestö

Tšetšeniassa asuu 1,3 miljoonaa ihmistä, ei-tšetšeenit mukaan lukien, joista 33 % asuu kaupungeissa ja 60 % maaseudulla.^lähde? Silti yli miljoona tšetšeeniä asuu muualla Kaukasiassa, Keski-Aasiassa ja Venäjällä. Tämä johtuu siitä, että paljon tšetšeenejä on karkotettu useita kertoja Venäjän hallinnon käskystä eri puolille valtakuntaa niin keisarikunnan kuin neuvostovallankin aikana. Viimeisin suuri tšetšeenien karkotus oli vuonna 1944, jolloin Stalinin käskystä koko tšetšeenikansa pakkosiirrettiin Kazakstaniin. Kyyditykset ja karkotus tuhosivat kolmasosan tšetšeenikansasta. Tšetšeenit saivat palata kotimaahan vuonna 1957. Vaikka ankarat kansanmurhat, Tšetšenian uudelleenasuttaminen toisilla kansoilla, karkotukset ja sodat ovat vähentäneet tšetšeenien määrää, on kansa silti säilynyt. Tällä hetkellä^milloin? tšetšeenikansan suurimmat uhat ovat maassa käynnissä olevat miehitys, sotatila ja venäläistäminen.

Kulttuuri

Vaikka tšetšeenit ovat muslimeita, heillä on edelleen erilaisia pakanallisia riittejä ja juhlia. Riitit liittyvät yleensä maanviljelyyn, kuten sateeseen ja ensimmäiseen kyntöpäivään.

Tšetšeenit jakautuvat 130 klaaniin eli teipiin. Klaanit perustuvat enemmän maantieteeseen, paikallisuuteen, vereen^selvennä tai sukuun. Klaanit eivät yleensä ole olleet kovin hyvissä väleissä rauhan aikana, mutta sota-aikoina, kuten nyt,^milloin? ne ovat yhdistyneet yhdeksi erittäin vahvaksi liitoksi. Klaanit jakaantuvat haaroihin eli garseihin, jotka taas jakautuvat isäjohtoisiin nekyeihin. Tšetšeenien sosiaalinen säännöstö kiteytyy sanaan nokchallah, joka sisältää tšetšeenien moraalisen ja eettisen käyttäytymismallin, johon kuuluu anteliaisuus, vieraanvaraisuus ja naisten kunnian puolustaminen ja suojeleminen.

Tšetšeniassa ovat yleistyneet myös kunniamurhat, joissa uhreina on lähinnä naisia ja nuoria tyttöjä, jotka "häpäisivät" koko suvun ja klaanin. Puhdistus on mahdollista vain veren kautta tai karkottamalla perheestä pois.

Naisten asema

Naisen kunnia on tšetšeeneille tärkeä. Tšetšeenit uskovat, että perheen kunnia on nainen, siksi naista pitää suojata kaikelta pahalta ja väärältä. Tšetšeniassa naisen odotetaan olevan lempeä, rauhallinen ja kunnianhimoinen perheen äiti, jotta hän ei häpäisisi sukulaisiaan. Naisen ei kuulu keskustella ja olla tekemisissä toisen sukupuolen kanssa, jos toista sukupuolta oleva henkilö ei ole hänen kanssaan avioliitossa tai hänen sukulaisensa. Naisen seksuaalisuus ja neitsyys on keskeinen kunniaan liittyvä kysymys. Yksi suurimmista naisiin kohdistuvaa kunniamurhan syistä on aviorikos ja avioliiton ulkopuolinen seksi. Kunniamurhan toteuttavat vain sukulaiset (yleensä perheen isä tai veli). Naiset eivät saa osallistua murharituaaliin.

Uskonto

Rukoilevia naisia Tšetšeniassa.

Tšetšenia on uskonnoltaan islamilainen maa. Tšetšeenit kääntyivät sunnimuslimeiksi Ottomaanien valtakunnan aikana 1400-luvulla. Jokaisella tšetšeeniklaanilla on johtajanaan oma hengellinen mystikko. Osa kuuluu sunnimuslimien suufilaiseen haaraan nimeltä muridismi. Noin puolet tšetšeeneistä kuuluu suufilaisiin veljeskuntiin tai liikkeisiin eli tariqoihin. Pohjois-Kaukasiassa vaikuttaa kaksi suufilaista tariqoa, jotka ovat Naqshbandiya ja Qadiriya. Naqshbandiya on erityisesti vahva Dagestanissa ja Itä-Tšetšeniassa. Qadiriya taas vaikuttaa muissa osissa Tšetšeniaa ja Ingušiaa. Uusin suuntaus on salafismi, joka tuli kansan keskuuteen 1950-luvulla. Osa tšetšeenikapinallisissa, erityisesti kapinallisjohtaja Šamil Basajevin joukot, ovat salafisteja, mutta suurin osa väestöstä ei ole.

Tšetšeniassa vaikuttaa useita islamilaisia suuntauksia ja liikkeitä. Viimeisten Tšetšenian sotien aikana islamilaisuus tšetšeenien kansallisen vastarinnan ja kulttuurin osana on radikalisoitunut ja tullut näkyvämmäksi. Siksi Tšetšenian vastarintaliikkeen vahvin ja näkyvin osa on islamistisuuteen taipuvaa ja maassa on noussut esille erilaisia islamistisia pyrkimyksiä. Uutta tšetšeenien perinteisessä islamilaisuudessa on joidenkin kapinallisryhmien tavoitteet islamilaisen tasavallan pystyttämiseksi, mikä on luonut kasvualustaa erilaisille kansainvälisille ääri-islamistisille terroristisoluille.

Historia

Tšetšeenit kääntyivät kristinuskoon 1100–1200-luvuilla, mutta 1700-luvulla he kääntyivät islamiin. Vuonna 1818 he joutuivat ensimmäisen kerran Venäjän keisarikunnan alaisuuteen. Vuosina 1839–1859 he kapinoivat Venäjää vastaan ja jäivät tämän jälkeen joksikin aikaa vapaiksi. Vuosina 1877–1878 tšetšeenit taas kapinoivat Venäjää vastaan, mutta kapina kukistettiin ja suuri osa tšetšeeneistä muutti Ottomaanien valtakuntaan. Josif Stalin karkotti 1944 tšetšeenit Siperiaan, missä heitä kuoli paljon. Myöhemmin tšetšeenit saivat palata kotimaahan. Tšetšenia itsenäistyi Neuvostoliiton hajotessa, kun radikaali itsenäisyyslinja sai maassa jalansijan. Venäjän isänmaalliset piirit halusivat pitää Tšetšenian osana maataan, mikä ajoi maan sotiin Venäjän kanssa. Tšetšeeniseparatistit voittivat Jeltsinin aloittaman ensimmäisen Tšetšenian sodan mutta hävisivät toisen sodan.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tšetšeenit Wikimedia Commonsissa