Četnikit

Wikipedia
Ohjattu sivulta Tshetnikit
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Četnikkejä Ilindenin kansannousun aikaan 1903

Četnikit tai tšetnikit (serb. Четници, Četnici < serbian sana četa, komppania, sotilasosasto) ovat serbialaisia kansallismielisiä puolisotilaallisia joukkoja ja taistelijoita. Serbian armeija koulutti ja perusti kuningasmielisiä četnikkiosastoja tekemään sissi- ja terrori-iskuja ottomaaneja vastaan vuonna 1903 Makedoniaan. Ne taistelivat myös bulgaarien kanssa vuoteen 1908. Laajemmin tunnetaan toisen maailmansodan aikaiset Jugoslavian kuningasmieliset četnikit, jotka sotivat alussa miehittäjiä vastaan, mutta myöhemmin kroaatteja ja Titon partisaaneja vastaan. Nämä četnikit tekivät malko laajaa yhteistyötä akselivaltojen joukkojen kanssa, koska eivät kyenneet voittamaan niitä. Jugoslavian hajoamissodissa taistelleita puolisotilaallisia joukkioita kutsutaan yleisesti četnikeiksi. Četnikejä on monestikin syytetty erilaisista sotarikoksista.

Četnikit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Makedoniassa olevia vapaaehtoisia serbičetnikkejä noin vuonna 1905.

Serbian armeija erikoiskoulutti ja perusti vuonna 1903 ensimmäisen Anđelko Aleksićin johtaman cetnikkiosaston ottomaanien miehittämään Makedoniaan mm. tekemään terroritekoja. Seuraavana vuonna serbit lähettivät Makedoniaan neljä cetnikkiosastoa. Näiden oli määrä tukea Makedonian kapinallisia ottomaaneja vastaan. Mutta četnikit ajautuivat pian sotaan myös Makedonian bulgaarikapinallisten kanssa. Četnikkien vastarinta Makedoniassa jatkui vuoden 1908 nuorturkkilaiseen vallankumoukseen asti.

Ensimmäisessä Balkanin sodassa četnikit tekivät sissi-iskuja hyökkäävän armeijan edellä Ottomaanien armeijaa vastaan ja auttoivat hallinnon perustamisessakin. Mutta četnikit sotivat vihollislinjojen takana ja vakauttivat vallattuja alueita jopa siviiliväestöä terrorisoimalla[1].

Itävalta-Unkari valtasi Serbian ensimmäisen maailmansodan kestäessä raskaiden, siviiliväestölle tuhoisien taistelujen jälkeen. Korfulle vetäytynyt Serbian armeija yritti silti vastarintaa. Kaksi kilpailevaa četnikkijohtajaa hävisi taistelun Itävalta-Unkarin ja Bulgarian joukoille Toplicassa helmi-maaliskuussa 1917.

Sotien välillä četnikeiksi kutsuttiin kahta järjestöä. Ensimmäinen järjestö osallistui Makedonian pakkoserbialaistamiseen mm surmaamalla vastarinta-aktivisteja ja terrorisoimalla tavallista väestöäkin. Toinen järjestö oli siviilien veteraanijärjestö.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen maailmansota oli ollut käynnissä jo pari vuotta, kun natsi-Saksa yhdessä Italian, Unkarin ja Bulgarian kanssa hyökkäsi Jugoslaviaan keväällä 1941. Valtaus kesti vain muutamia viikkoja ja maa jaettiin miehittäjien kesken. Osasta entistä Jugoslaviaa muodostettiin Kroatian nukkevaltio, jota hallitsi Ante Pavelicin johtama äärikansallismielinen kroaattijärjestö Ustaša. Jugoslavian kuningas Pietari II pakeni Lontooseen.

Četnikki-vastarintaliikkeen perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Četnikkien lippu. Pääkallon yläpuolella olevassa tekstissä lukee ”Za kralja i otadžbinu” (suom. Kuninkaan ja isänmaan puolesta) ja alapuolella olevassa ”Sloboda ili smrt” (suom. Vapaus tai kuolema)
Jvuo1942 en.png

Kenraali Draža Mihailović johti pientä sotilasryhmää, joka vetäytyi Ravna Gorassin tiettömälle vuoristoalueelle etsien vielä taistelevia jugoslaaviarmeijan osastoja. Kun kävi ilmi, että armeija oli jo lyöty, Mihailović perusti 13. toukokuuta 1941 četnikkisissien partisaaniliikkeen. Četnikit tukivat paennutta kuningasta ja he alkoivat taistella saksalaisia ja italialaisia miehittäjiä vastaan. Virallisten četnikkien johto kehotti kuitenkin serbialaisia yhteistyöhön saksalaisten kanssa. Myös Lontoon pakolaishallitus ei uskonut četnikkien kykenevät voimakkaaseen vastarintaan saksalaisia vastaan. Mihailovic kannatti vastarinnan aloittamista vasta liittoutuneiden ehkä saapuessa maahan, jotta vältettäisin ensimmäisen maailmansodan tapainen suuri väestökato[2].

Mihailović oli maltillinen ja pieniin operaatioihin uskova sissijohtaja. Hän pelkäsi saksalaisten kostavan suuret iskut siviiliväestölle. Tähän oli syytäkin, sillä saksalaiset tappoivat pelkästään Kragujevacin ja Kraljevon kaupungeissa 5 000 ihmistä. Kun partisaanitoiminta yltyi, Adolf Hitler vaati, että jokaisen vastarintaliikkeen tappaman saksalaisen kuolema on kostettava tappamalla sata jugoslaavia.

Partisaanien keskinäinen sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuun četnikit osallistuivat yhteisiin operaatioihin saksalaisia vastaan Josip Broz Titon johtamien kommunististen partisaanien kanssa, mutta näkemyssyistä tiet erosivat. Syksyllä 1941 nämä kaksi vastarintaliikettä ajautuivat taisteluihin toisiaan vastaan[3]. Käydessään sotaa Titon partisaaneja vastaan četnikit tekivät jopa yhteistyötä saksalaisten, italialaisten ja miehittäjiä tukevan kroaattien Ustašan kanssa. Mutta Titon partisaanit sotivat jatkuvasti miehittäjiä vastaan. Kun aiemmin molempia vastarintaliikkeitä tukeneet Liittoutuneet saivat tästä vihiä, he ohjasivat tukensa yksinomaan Titolle. Liittoutuneet hyväksyivät Titon kommunistipartisaanit liittolaisikseen Teheranin huippukokouksessa marras-joulukuussa 1943. Vuoden 1944 tammikuusta Englanti tuki vain Titoa[4].

Četnikit taistelivat ”kuninkaan ja isänmaan puolesta”. He olivat ortodokseja, joille perhe ja yksityisomaisuus olivat tärkeitä, toisin kuin Titon partisaaneille. Lähes kaikki četnikit olivat kansallismielisiä, jotkut äärikansallismielisiäkin.

Eräs Mihailovic kannatti kansallisesti yhtenäistä Suur-Serbiaa, johon kuuluisivat Serbia, Makedonia, Montenegro, Bosnia ja Hertsegovina, Srem, Banat ja Backa. Mihailovicin mielestä tavoite saavutettaisiin etnisillä puhdistuksilla. Kesällä 1941 julkaistun suunnitelman mukaan Suur-Serbiasta karkotettaisiin 2,5 miljoonaa ja sinne siirrettäisin 1,3 miljoonaa ihmistä. Muslimiväestö olisi puhdistettava Sandžakista Serbian ja Montenegron väliltä, ja muslimit ja kroaatit Bosnia-Hertsegovinasta[5].

Kuningas Pietari pudotti cetnikkijohtaja Mihailovicin uudesta Jugoslavian pakolaishallituksesta toukokuussa 1944[6]. Neuvostoarmeija ja partisaanit saapuivat Belgradiin 20. lokakuuta 1944. Silti Mihailovic toivoi sodan loppuun ja sen jälkeenkin Bosnian metsissä piileksiessään ja hyökkäyksiä tehdessään läntistä apua. Mihailovic jäi kiinni maaliskuussa 1946, jonka jälkeen teloitettiin[7].

Jugoslavian hajoamissodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jugoslavian sisällissodassa, joka alkoi 1991, četnikit olivat äärikansallismielisiä puolisotilaallisia sissejä, jotka tappoivat, kiduttivat, raiskasivat, hävittivät ja ryöstelivät kroaatti- ja muslimikylissä. Näiden sissien motiivi oli osin isänmaallisuus, osin ryöstösaaliin hankkiminen. Sellaiset poliitikot kuin Vojislav Šešelj ja Vuk Drašković olivat 90-luvun četnikkijohtajia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yrjö Lautela ja Jyrki Palo: Jugoslavia – kansakunta, jota ei ollut, VAPK-Kustannus 1992,ISBN 9513709566

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lautela 1992, s 156
  2. Lautela 1992, s 158
  3. Lautela 1992, s 158
  4. Lautela 1992, s 160
  5. Lautela 1992, s 159
  6. Lautela 1992, s 160
  7. Lautela 1992, s 161

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]