Tsearalenoni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tsearalenoni
Zearalenon.svg
Tunnisteet
CAS-numero 17924-92-4
IUPAC-nimi 3,4,5,6,9,10-heksahydro-14,16-dihydroksi-3-metyyli-[S-(E)]-1H-2-bentso-oksasyklo-tetradesiini-1,7-(8H)-dioni
SMILES CC1CCCC(=O)CCCC=CC2=CC(=CC(=C2C(=O)O1)O)O
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C18H22O5
Moolimassa 318,36 g/mol
Sulamispiste 162-163 °C

Tsearalenoni usein myös zearalenoni (3,4,5,6,9,10-heksahydro-14,16-dihydroksi-3-metyyli-[S-(E)]-1H-2-bentso-oksasyklo-tetradesiini-1,7-(8H)-dioni) on kemialliselta rakenteeltaan resorisyklinen laktoni. Se muodostaa valkoisia kiteitä, jotka eivät liukene veteen. TSearalenoni on hyvin stabiili yhdiste, eikä se hajoa korkeissakaan lämpötiloissa. Tsearalenonia saadaan esimerkiksi Gibberella zeaesta. Tsearalenonia voi löytyä maissista, kaurasta, ohrasta, vehnästä sekä myös mm. soijapavuista.

Tsearalenonin terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tsearalenonin akuutti toksisuus on alhainen useilla koe-eläimillä, mutta toksiini aiheuttaa muutoksia koe-eläinten lisääntymiselimissä. Pitkäaikaisessa kokeessa on tsearalenonilla on havaittu olevan hormonaalisia (estrogeenisiä) vaikutuksia: vähentynyttä hedelmällisyyttä, pienentyneitä poikuekokoja sekä hormonitoiminnan muutoksia. Teratogeenisiä vaikutuksia ei ole havaittu. Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus IARC on luokitellut tsearalenonin luokkaan 3, eli yhdisteeksi, jonka syöpävaarallisuutta ihmisille ei ole pystytty osoittamaan. EU:n Elintarvikealan tiedekomitea määritti vuonna 2000 tsearalenonin siedettäväksi päivittäiseksi enimmäissaantimääräksi 0,2 μg/kg rp.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]