Tsearalenoni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tsearalenonin rakenne

Tsearalenoni usein myös zearalenoni (3,4,5,6,9,10-heksahydro-14,16-dihydroksi-3-metyyli-[S-(E)]-1H-2-bentso-oksasyklo-tetradesiini-1,7-(8H)-dioni) on kemialliselta rakenteeltaan resorisyklinen laktoni. Se muodostaa valkoisia kiteitä, jotka eivät liukene veteen. Zearalenoni on hyvin stabiili yhdiste, eikä se hajoa korkeissakaan lämpötiloissa. Zearalenonia saadaan esimerkiksi Gibberella zeaesta. Tsearalenonia voi löytyä maissista, kaurasta, ohrasta, vehnästä sekä myös mm. soijapavuista.

Tsearalenonin kemiallinen kaava on C18H22O5, moolimassa 318,36 g/mol, sulamispiste 162-163 °C ja CAS-numero 17924-92-4.

Tsearalenonin terveysvaikutukset [muokkaa]

Tsearalenonin akuutti toksisuus on alhainen useilla koe-eläimillä, mutta toksiini aiheuttaa muutoksia koe-eläinten lisääntymiselimissä. Pitkäaikaisessa kokeessa on zearalenonilla on havaittu olevan hormonaalisia (estrogeenisiä) vaikutuksia: vähentynyttä hedelmällisyyttä, pienentyneitä poikuekokoja sekä hormonitoiminnan muutoksia. Teratogeenisiä vaikutuksia ei ole havaittu. Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus IARC on luokitellut tsearalenonin luokkaan 3, eli yhdisteeksi, jonka syöpävaarallisuutta ihmisille ei ole pystytty osoittamaan. EU:n Elintarvikealan tiedekomitea määritti vuonna 2000 zearalenonin siedettäväksi päivittäiseksi enimmäissaantimääräksi 0,2 μg/kg rp.

Lähteet [muokkaa]

Aiheesta muualla [muokkaa]