Tripartite-luokka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tripartite-luokka
Tekniset tiedot
Uppouma 562 t (kuiva)
595 t (kuormattu)
Pituus 51,6 m
Leveys 9 m
syväys 3,5 m
Koneteho 1900 bhp
Nopeus 15 solmua
Miehistöä 55
Aseistus
Ilmatorjunta 1 x 20 mm -ilmatorjuntatykki
2 x 12,7 mm konekivääriä

Tripartite-luokka on Ranskan, Alankomaiden ja Belgian yhdessä suunnittelema miinantorjunta-alusluokka, jonka suunnittelun lähtökohtana käytettiin Ranskan merivoimien Circé-luokkaa. Sopimukseen sisältyi, että kukin maa valmistaisi omien alustensa suunnitelman mukaisen rungon. Ranska toimitti kaikkiin aluksiin miinantorjuntajärjestelmät sekä elektroniikan, Alankomaat voimansiirtojärjestelmän koneistoineen ja Belgia miinantorjuntajärjestelmien koneistot sekä sähkön tuottamiseen tarvittavat laitteet.[1]

Runko, kansi ja laipiot muodostavat yhden kokonaisuuden, jonka seinämän paksuus vaihtelee kahdestakymmenestä neljäänkymmeneen millimetriin. Rakenne on jäykistetty trapetsirakentein ja kiinnitykset on tehty lasikuitunastoin. Vahvisteena on käytetty teräsrakeita. Voimansiirto vastaa Circé-luokan voimansiirtoa, johon on lisätty keulaan suihkumoottorit. Keulan ohjauksella on saatu lisää hallittavuutta miinantorjunnan aikana. Sähköiset aktiiviset peräsimien ja keulasuihkujen voimanlähteenä on kolme Astazou IVB kaasuturbiinikonetta, joista kukin tuottaa 150 kilowattia. Neljäs dieselgeneraatroti tuottaa 160 kW, mikä toimii risteilymoottorina sekä sähkön tuottoon aluksella. Aluksen pääakseli pyörittää viisilapaista CP-potkuria.[1]

Miinantorjuntakaikuluotain DURM 21B on pienempi ja tehokkaampi kuin edeltäjänsä ja se kykenee havaitsemaan miinan 80 metrin syvyydestä. Kaikuluotain voidaan nostaa rungon sisään ajon aikana. Alusten varsinainen raivauskyky on heikohko ja niille on asennettu ainoastaan kevyt torjuntakalusto.[1]

Ranska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan laivasto oli tarkoitus tilata 15 Éridan-luokan alusta, mutta määrä pienennettiin budjettisyistä kymmeneen.[2]

Belgia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belgia tilasi kymmenen Aster-luokan alusta. Belgialla oli aluksi ongelmia runkojen valmistamisessa ja tilaukset siirrettiin helmikuussa 1981 Béliardilta.[3]

Alankomaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaat tilasi 15 Alkmaar-luokan alusta.[4]

Pakistan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakistan tilasi Ranskasta DCN:ltä kolme alusta tammikuussa 1992. Ranskan laivasto toimitti jo marraskuussa yhden aluksen Munsifiksi nimetyn Sagittaren, jonka tilalle valmistettiin uusi Lorientin telakalla uusi samalla nimellä ja runkonumerolla. Toinen alus Muhafiz laskettiin vesille 8. heinäkuuta 1995 Lorientin telakalta ja kolmas Mahmood valmistettiin Karachin laivastontelakalla DCN:n tuella.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Gardiner, Robert s. 131
  2. Gardiner, Robert s. 132
  3. Gardiner, Robert s. 27
  4. Gardiner, Robert s. 283
  5. Gardiner, Robert s. 301