Trikloorisilaani
| Trikloorisilaani | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | SiHCl3 |
| Moolimassa | 135,448 g/mol |
| Ulkomuoto | Väritön neste[1] |
| Sulamispiste | –126,5 °C [2] |
| Kiehumispiste | 31,8 °C[2] |
| Tiheys | 1,34 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa, liukenee bentseeniin, tetrakloorimetaanin ja hiilidisulfidiin |
Trikloorisilaani eli piikloroformi (SiHCl3) on silaanin kloorijohdannainen. Yhdistettä käytetään muun muassa erittäin puhtaan piin ja silikonipolymeerien valmistuksessa sekä orgaanisessa synteesissä.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa trikloorisilaani on väritöntä höyryävää nestettä. Aine on voimakkaasti syövyttävää ja reagoi kiivaasti niin veden kuin happojen ja emäksienkin kanssa.[2]
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Trikloorisilaania voidaan valmistaa jauhemaisesta piistä ja vetykloridista.[1] Reaktio tapahtuu 300 °C:n lämpötilassa ja on hyvin eksoterminen. Sivutuotteina muodostuu vetykaasua ja piitetrakloridia.[3]
- Si + 3 HCl → SiHCl3 + H2
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käyttö piin valmistuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Raakapiistä valmistetaan trikloorisilaania käsittelemällä sitä suolahapolla. Trikloorisilaani erotetaan epäpuhtauksista jakotislauksen avulla ja tämän jälkeen se pelkistetään vedyn avulla piiksi ja suolahapoksi. Tämän jälkeen piistä valmistetaan tankoja.[3][4]
Käyttö silikonien valmistuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Trikloorisilaani hajoaa veden vaikutuksesta suolahapoksi ja silanoleiksi, jotka muodostavat edelleen siloksaaneja. jotka voivat muodostaa pitkiä polymeeriketjuja, silikoneja.[1]
Orgaaninen synteesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Trikloorisilaani on käyttökelpoinen reagenssi pelkistettäessä imiinejä amiineiksi. Trikloorisilaanin etuna on sen helppokäyttöisyys ja halpuus. Menetelmä on myös hyvin enantioselektiivinen.[5][6]
Turvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Trikloorisilaani on voimakkaasti syövyttävä ja ärsyttävä yhdiste. Aine aiheuttaa hengitettynä kurkkukipua ja hengitysvaikeuksia ja nieltynä vatsakipuja ja jopa tajuttomuuden. Altistuminen trikloorisilaanille voi aiheuttaa astman tai keuhkoödeeman.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 563. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c d Trikloorisilaanin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 09.05.2010
- ↑ a b Safa O. Kasap,Peter Capper: Springer handbook of electronic and photonic materials, s. 257. Springer, 2006. ISBN 978-0-387-26059-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 09.05.2010). (englanniksi)
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 824. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 09.05.2010). (englanniksi)
- ↑ Pher G. Andersson: Modern reduction methods, s. 351. Wiley-VCH, 2008. ISBN 978-3-527-31862-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 09.05.2010). (englanniksi)
- ↑ Thomas C. Nugent: Chiral Amine Synthesis: Methods, Developments and Applications, s. 131. Wiley-VCH, 2010. ISBN 978-3-527-32509-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 09.05.2010). (englanniksi)