Trietyleeniglykoli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Trietyleeniglykoli
Tunnisteet
CAS-numero 112-27-6
IUPAC-nimi 2-[2-(2-hydroksietoksi)etoksi]etanoli
SMILES C(COCCOCCO)O [1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C6H14O4
Moolimassa 150,172 g/mol
Tiheys 1,1 g/cm3[2] g/cm³
Sulamispiste −7 °C[3]
Kiehumispiste 285 °C[3]
Liukoisuus Erittäin hyvä.[2]

Trietyleeniglykoli (C6H14O4) on eetteriryhmiä sisältävä dioli eli alkoholi, jossa on kaksi hydroksyyliryhmää. Trietyleeniglykolia käytetään muun muassa kuivausaineena ja lisäaineena muoveissa. Yhdisteen muita nimiä ovat triglykoli, 2,2'-(1,2-etaanidiyylibis(oksi))-bisetanoli ja 2,2'-etyleenidioksibis(etanoli).

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa trietyleeniglykoli on väritöntä ja vettä sitovaa eli hygroskooppista nestettä, joka liukenee hyvin veteen.[2] Hygroskooppinen ominaisuus johtuu trietyleeniglykolin kyvystä muodostaa hyvin vahvoja vetysidoksia vesimolekyylien kanssa.[4]

3CH2CH2O + H2O → HOCH2CH2OCH2CH2OCH2CH2O

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trietyleeniglykolia ja dietyleeniglykolia muodostuu glykolin valmistuksen sivutuotteina. Prosessissa etyleenioksidi ja vesi reagoivat muodostaen näitä alkoholeja. Glykoli, dietyleeniglykoli ja trietyleeniglykoli erotetaan toisistaan tislaamalla vakuumissa. [5]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trietyleeniglykolin ominaisuudet muistuttavat dietyleeniglykolin ominaisuuksia ja se on korvannut dietyyliglykolin käyttöä tietyissä sovelluksissa, joissa sen heikompi haihtuvuus on etu. Yksi tärkeimmistä yhdisteen käyttökohteista on maakaasun kuivaaminen. Lisäksi trietyleeniglykolia käytetään desinfiointiaineena, aromaattisten yhdisteiden erottamiseen parafiiniöljyistä, lisäämään muovien taipuisuutta, lisäaineena autojen jarrunesteissä ja teattereissa käytettävissä savukoneissa.[6] [7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Triethylene glycol – Substance summary NCBI. Viitattu 3.2.2010.
  2. a b c Trietyleeniglykoli Kansainväliset kemikaalikortit. 1996. ICSC. Viitattu 3.2.2010.
  3. a b Physical properties: Triethylene glycol NLM Viitattu 3.2.2010
  4. Kerry K. Karukstis,Gerald R. Van Hecke: Chemistry connections: the chemical basis of everyday phenomena, s. 23. Academic Press, 2003. ISBN 978-0-12-400151-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.2.2010). (englanniksi)
  5. James G. Speight: Chemical and process design handbook. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780071374330. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.2.2010). (englanniksi)
  6. John J. McKetta,William Aaron Cunningham: Encyclopedia of chemical processing and design, s. 255. CRC Press, 1994. ISBN 978-0824724511. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 03.02.2010). (englanniksi)
  7. F. John Gennari: Acid-base disorders and their treatment, s. 407. Informa Health Care, 2005. ISBN 978-0824759155. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.2.2010). (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.