Trekka
| Trekka | |
|---|---|
.JPG) |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Uusi-Seelanti |
| Valmistaja | New Zealand Motor Holdings, Ōtāhuhu |
| Valmistusvuodet | 1966–1973 |
| Tuotantomäärä | noin 2 500 kappaletta[1][2] |
| Korimalli |
avolava umpikori[3] |
| Luokka | hyötyajoneuvo |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori | nelisylinterinen, nelitahtinen rivimoottori |
| Iskutilavuus | 1 221 cm³ |
| Teho | 35 kW /4500 1/min |
| Vääntö | 85 Nm /3000 1/min |
| Polttoaine | bensiini[5] |
| Polttoainesäiliö | 50 l |
| Vetotapa | 4×2 |
| Vaihteisto | 4+1; 2., 3. ja 4. vaihde synkronoitu |
| Kulutus | 9,4 l /100 km[4] |
| Mitat | |
| Massa | 922 kg[4] |
| Pituus | 3 556 mm |
| Akseliväli | 2 166 mm |
| Leveys | 1 500 mm |
| Korkeus | 1 905 mm[6] |
Trekka oli uusiseelantilaisen New Zealand Motor Holdingsin vuosina 1966–1973 valmistama kevyt hyötyajoneuvo, joka pohjautui teknisesti 1950-luvulla esiteltyyn Škoda Octaviaan.
Trekka suunniteltiin tšekkoslovakialaisen Josef Velebnýn aloitteesta maatilojen hyötyajoneuvoksi. Auton alusta ja tekniikka oli Škodasta ja korirakenne oli paikallisesti valmistettu. Auton kantavuus oli 500 kg ja niitä valmistettiin noin 2 500 kappaletta, jotka myytiin pääasiassa kotimaan markkinoille. Suurin vientimaa oli Australia, johon myytiin muutamia kymmeniä yksilöitä.
Trekka on ainoa Uudessa-Seelannissa koskaan suunniteltu ja sarjavalmistettu automalli.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1950-luvun alussa Uuden-Seelannin hallitus sääti raskaat tuontitullit henkilöautoille, sillä se halusi edistää paikallista autonvalmistusta. Kilpailukykyään parantaakseen monet autonvalmistajat teettivät paikallisilla yrityksillä autoja rakennussarjoista. Useimmat autot erosivat varustelultaan jonkin verran alkuperäisistä malleista.[1] 1960-luvun alkuun mennessä maahan oli kehittynyt jo vahva ajoneuvojen kokoonpanoteollisuus. Omasta tuotannosta huolimatta autoja jouduttiin usein jonottamaan, sillä niin valmiiden autojen kuin rakennussarjojenkin tuontilupien saanti riippui kulloinkin maan valuuttavarantojen määrästä.[7]
Paikallinen Škodan edustaja Motor Lines oli myynyt vuodesta 1963 Uudessa-Seelannissa koottua Škoda Octaviaa, ja tämän jälkeen Škoda Sabre -nimellä myytyä 1000 MB- ja 100/110-malleja.[1] Kokoonpanon aloittamista valvomaan oli Tšekkoslovakiasta lähetetty Josef Velebný, joka oli hieman aiemmin jäänyt eläkkeelle johdettuaan 1000 MB:n korin suunnittelua. Ennen kotiin paluutaan hän kertoi aucklandilaisen New Zealand Motor Holdings -yrityksen johtajalle Noel Turnerille havainnostaan, että paikalliset maanviljelijät tarvitsisivat pienen, yksinkertaisen, luotettavan ja maastokelpoisen auton, jollainen voitaisiin rakentaa Škoda Octavian alustalle. Pian Velebnýn lähdön jälkeen Turner otti yhteyttä tehtaaseen ja pyysi lähettämään hänet takaisin. Jouluna 1965 palattuaan Velebný suunnitteli Turnerille maastoauton prototyypin, jonka kantavuus oli 500 kg. Tämän jälkeen hän suunnitteli korin hitsausta varten jigit.[8]
Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voimanlähteenä oli Škodan nelisylinterinen, nestejäähdytteinen rivimoottori,[5] jossa oli irrotettavat sylinteriputket.[4] Moottorin iskutilavuus oli 1 221 cm³ ja suurin teho 35 kilowattia. Nokka-akseli oli sijoitettu moottorinlohkoon.[5]
Käsivalintaisessa vaihteistossa oli neljä vaihdetta eteen ja yksi taakse. Vetävällä taka-akselilla oli heilurityyppinen erillisjousitus ja puolielliptiset lehtijouset. Edessä oli kierrejousilla varustettu erillisjousitus. Sekä edessä että takana oli rumpujarrut. Ohjauslaite oli kierukkatyyppinen.[5] Autossa oli 5,90×15 tuuman kokoiset maastorenkaat.[4] Octaviaan verrattuna akseliväliä oli lyhennetty 224 mm, ollen nyt 2 165 mm.[8]
Autoa oli saatavana avolavaisena ja umpikorisena mallina.[3] Ensimmäisissä lavamalleissa oli pressukate, mutta se korvattiin pian lasikuituisella.[7] Perusvärivalikoimaan kuului kaksi vaihtoehtoa: Trekka Green ja Autumn Gold. Muun värisenä auton sai vain erikoistilauksella. Lisävarustelistaan kuuluivat tasauspyörästön kitkalukko, erilaisia suojakatteita, verhoillut takaistuimet, tuulilasin pesulaite, lämmityslaite, radio, lumiketjut, tehokkaammat jarrut sekä matkustajanpuoleinen häikäisysuoja ja sivupeili.[4]
Ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Trekka oli erityisesti suunniteltu maatilojen käyttöön, sillä tähän sopiville ajoneuvoille oli kysyntää.[7] Maastokelpoisuudeltaan Trekka ei toki vastannut muotoilullista esikuvaansa Land Roveria puuttuvan etuvedon tähden. Etenemiskykyä paransi tosin siihen saatavana ollut tasauspyörästön kitkalukko.[3]
Maavara oli 18 senttimetriä ja kääntöympyrän halkaisija 9,6 metriä. Auton kantavuus oli noin 450 kilogrammaa.[4]
Auton valmistuskustannukset ja verot olivat alhaiset, sillä kori varusteineen oli kokonaan uusiseelantilaista työtä ja Škodan valmistamat alustat hankittiin erittäin edullisesti Tšekkoslovakiasta.[2] Auton hinta voitiin näin asettaa hyvin kilpailukykyiselle tasolle. Se maksoi 895 puntaa, mikä oli vähemmän kuin Morris 1100:n hinta.[3] Etuna oli myös hyvä saatavuus, sillä Trekkan voi ostaa suoraan ilman jonotusta.[7]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ” | Minulle on kerrottu, että mitään vastaavaa ajoneuvoa ei tiedetä valmistetun täällä tai muualla maailmassa. | ” |
– Tulliministeri Norman Shelton. Trekkan tuotannon avajaispuheessa[9] | ||
Motor Holdings aloitti auton tuotannon Ōtāhuhun tehtaalla 2. joulukuuta 1966.[10] Tuotannon avajaistilaispuheen piti tulliministeri Norman Shelton. Ensimmäisten Trekka-yksilöiden lipuessa ulos valmistuslinjalta paljastui nolo virhe, sillä eräästä autosta puuttui etupuskuri.[9]
Pian tuotannon aloittamisen jälkeen autoja oli varattu jo sata kappaletta, ja Motor Holdings joutui tekemään muutoksia tuotantoonsa voidakseen vastata odotettua suurempaan kysyntään. Vuonna 1967 myytiin 708 Trekkaa, ja seuraavana vuonna mallilla oli hallussaan 14 prosentin osuus Uuden-Seelannin kevyiden hyötyajoneuvojen markkinoista.[7] Trekkan alihankintaverkosto käsitti yli 50 paikallista tavartantoimittajaa.[8]
Trekka myi tasaisesti useiden vuosien ajan, mutta sen valmistus jouduttiin lopettamaan Octavia Kombin tuotannon päättyessä vuonna 1971.[1] Tšekkoslovakian vientiyhtiö Motokov ei pitänyt pelkkien alustojen myyntiä houkuttelevana liiketoimintana.[8] Tämän lisäksi kilpailuasema alkoi heiketä 1970-luvun alussa hallituksen helpottaessa ajoneuvojen tuonnin sääntelyä, mikä johti edullisten japanilaisten hyötyajoneuvojen tuloon markkinoille.[1][2] Nykyaikaisempi ja tilavampi Nissanin tai Toyotan valmistama avolava-auto maksoi vain hieman Trekkaa enemmän.[1] Kolmas syy tuotannon lopettamiseen oli Noel Turnerin vuonna 1971 tapahtunut yllättävä kuolema.[7]
Vientiponnistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uuden-Seelannin ja Australian hallitukset sopivat autojen viennistä Australiaan ilman erityistullia. Vuonna 1968 autoja toimitettiin 46 kappaleen erä. Myynti ei kuitenkaan vastannut odotuksia, sillä markkinointi hoidettiin huonosti.[11]
.jpg)
Heinäkuussa 1969 Etelä-Vietnamissa sijainneen uusiseelantilaisten hallinnoiman sairaalan käyttöön toimitettiin viisi Trekkaa. Ajoneuvot joutuivat kokemaan kovia jatkuvien sateiden ja huonokuntoisten teiden takia. Niiden hyvänä puolena pidettiin sitä, että ne eivät olleet erityisesti autovarkaiden suosiossa toisin kuin Jeepit ja Land Roverit.[12]
Vuonna 1969 General Motors osti tuntemattomasta syystä yhden Trekka-yksilön ja kuljetti sen Detroitiin.[3]
Neuvottelut vientikaupoista Indonesiaan olivat pitkällä, kun ne katkesivat vuonna 1971 Noel Turnerin yllättävään kuolemaan.[7] Indonesiaan oli toimitettu saman vuoden aikana Trekkoja rakennussarjoina, jotka koottiin Surabayassa.[8]
Trekka nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka Trekkaa pidetään eräänlaisena kansallisen osaamisen symbolina, niitä on säilynyt hyvin vähän. Trekka-harrastajien kerhon tiedossa on alle kolmekymmentä autoa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Thompson, Andy: ”Czechoslovakia”, Cars of Eastern Europe, s. 117–118. Škoda Trekka. Sparkford, Yeovil, Somerset: Haynes Publishing, 2011. ISBN 978-1-84425-991-5. (englanniksi)
- ↑ a b c Trekka Cartype. Cartype Inc.. Viitattu 14.11.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e f Niedermeyer, Edward: Trekka: Skoda Meets Land Rover In New Zealand The Truth About Cars. 30.7.2011. The Truth About Cars. Viitattu 14.11.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Trekka Specifications TrekkaWorld New Zealand. Arkistoitu 1.10.2011. Viitattu 14.11.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d Skoda Octavia Combi (1968 model) carspector.com. Julkaisija = CarSpector.com. Viitattu 14.11.2011. (englanniksi)
- ↑ Niedermeyer, Edward: Trekka Dimensions (jpg) The Truth About Cars. 30.7.2011. The Truth About Cars. Arkistoitu 23.6.2012. Viitattu 14.11.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Wright, Matthew: Kiwi Ingenuity, The Motor Holdings Trekka (pdf) (sivu 6) New Zealand On The Move. Viitattu 14.11.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e Kožíšek, Petr; Králík, Jan: ”The Trekka and Skopak”, L&K – Škoda; Part II; The Flight of the Winged Arrow 1945–2003, s. 43–45. Kääntänyt englanniksi Paul Sinclair, oikolukenut Catherine W. Bell. Julkaissut Moto Public Škoda Auto a.s:n toimeksiannosta, 2004. ISBN 80-239-1950-4. (englanniksi)
- ↑ a b 40 Years of Trekka, 1966–2006 TrekkaWorld New Zealand. Arkistoitu 1.10.2011. Viitattu 12.11.2011. (englanniksi)
- ↑ Skerrett, Alisha: Trekka's roar restored to past glory Bay of Plenty Times. 1.10.2004. APN Holdings NZ Limited. Viitattu 14.11.2011. (englanniksi)
- ↑ Australian Trekkas TrekkaWorld New Zealand. Arkistoitu 1.10.2011. Viitattu 12.11.2011. (englanniksi)
- ↑ Niall, Todd: ”23. Vietnam”, The Trekka Dynasty. Iconic Publishing, 2004. ISBN 0-476-00757-7. Teoksen verkkoversio (htm) (viitattu 12.11.2011). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tunnetut säilyneet yksilöt Trekka-kerhon sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)