Tre Kronor -luokka
| Tre Kronor-luokka | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
7 518 t (standardi) 9 347 t (kuormattu) |
| Pituus |
179,98 m (vesiraja) 181,96 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 16,45 m |
| Syväys | 5,94 m |
| Koneteho | 2-akselinen de Laval -turbiinimoottori, johon kytketty 4 kattilaa, 100 000 shp |
| Nopeus | 33 solmua |
| Miehistöä | 618 |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
7 x Bofors 152 mm/L53 M/42 -tykkiä 6 x 533 mm torpedoputkea |
| Ilmatorjunta |
20 x 40 mm ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisina asennuksina 7 x 25 mm ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina asennuksina |
Tre Kronor -luokka oli Ruotsin merivoimien kahden risteilijän muodostama alusluokka.
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisessa maailmansodassa muuttui Ruotsin meripuolustuksen perusta, jonka muodostivat torpedoyksiköiden tukemat rannikkopanssarilaivat. Muutoksen seurauksena jätettiin tilaamatta kaksi jo suunniteltua Sverige-luokan rannikkopanssarilaivaa. Uuden suunnitelman mukaan tuli muodostaa kaksi laivuetta, joissa kummassakin olisi risteilijä ja neljä hävittäjää sekä tukena neljä moottoritorpedovenettä. Risteilijöissä hyödynnettiin Alankomaiden tilaamat ja Saksan hyökkäyksen jälkeen toimittamatta jääneet 152 millimetrin tykit.[1]
Suunnitelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alusten piirustukset hankittiin 1940-1941 Triestestä Italiasta Cantieri Riuniti dell'Adriaticolta. Piirustuksia kuitenkin muutettiin useaan otteeseen ennen tilausten tekemistä. Varhaisissa piirustuksissa alusten pääaseina oli kolme kolmiputkista 152 millimetrin tykkitornia, mutta lopullisissa piirustuksissa oli ainoastaan etukannella yksi kolmiputkinen ja takakannella kaksi kaksiputkista tornia.[2]
Alusten suojana oli 70 millimetrin panssarivyö vesirajassa sekä kaksi 30 millimetrin panssaroitua kantta. Tykkitorneissa oli 50-127 millimetrin panssarointi. Pääaseina olivat seitsemän Boforsin valmistamaa täysautomaattista 152 millimetrin 53 pituuskaliiperin M/1942 -tykkiä, joiden maksimi elevaatio oli 70 astetta. ILmatorjunnan muodostivat 10 kaksiputkista 40 millimetrin tykkiä sekä seitsemän yksiputkista 25 millimetrin tykkiä. Aseistuksen täydensi kaksi kolmiputkista 533 millimetrin torpedopakkaa.[2]
Voimanlähteenä aluksilla oli kaksiakselinen de Laval -turbiinimoottori, joka tuotti 100 000 hevosvoimaa. Tällä saavutettiin 33 solmun maksiminopeus.[2]
Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alusten suunnitelmiin tehdyt muutokset viivästyttivät tilauksia ja ensimmäinen tehtiinkin vasta 5. helmikuuta 1943 ja toinen 12. helmikuuta. Telakkalakko ja materiaalien toimitusvaikeudet aiheuttivat alusten valmistuksessa vielä runsaasti viiveitä ja ne valmistuivatkin vasta sodan päätyttyä.[2]
| Nimi | Telakka | Kölinlasku | Vesille | Valmis | Kohtalo |
|---|---|---|---|---|---|
| HMS Tre Kronor | Götaverken | 27. syyskuuta 1943 | 16. joulukuuta 1944 | 25. lokakuuta 1947 | poistettu palveluksesta 1. tammikuuta 1964 |
| HMS Göta Lejon | Eriksbergs Mekaniska Verkstads, Göteborg | 27. syyskuuta 1943 | 17. marraskuuta 1945 | 15. joulukuuta 1947 | poistettu palveluksesta 1. heinäkuuta 1970 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947-1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| HMS Tre Kronor - HMS Göta Lejon |
| Edeltäjä: HMS Gotland – Seuraaja: ei seuraajaa |