Tours-vaihe

Wikipedia

Tours-vaihe (engl. Turonian) oli myöhäisliitukauden se jakso, jolloin oli kaikkein lämpimintä. Kausi oli arviolta 93.5 ± 0.8 - 89.3 ± 1 miljoonaa vuotta sitten. Maa oli silloin "Kuuman kasvihuoneen" tilassa. Tulivuorenpurkaukset lisäsivät maan hiilidioksidimäärää rajusti, ja lämmittivät Maan geologisesti katseoen lyhyeksi aikaa hyvin kuumaksi.

[muokkaa] Kauden maailma

Mannerliikuntojen tutkimuksista ja muusta geologisesta ja peleontologisesta tutkimuksesta päätellen merenpinta oli korkealla. Etelä-Amerikka, Afrikka, Australia ja Etelämanner ovat kauden kartasta tunnistetavissa mutta eri paikoissa kuin nyt^[1]. Euroopan, Lähi-idän ja Etelä-Aasian kautta kulki Tethysmeri. Baltia, Suomi ja Skandinavia olivat kuivaa maata. Pohjois-Amerikan preerialla lainehti meri. Pohjois-Amerikka, Grönlanti ja Eurooppa olivat lähellä toisiaan. Itä-Aasia, Kiina ja Indonesia olivat yhtenäistä kuivaa maata. Keski- ja Etelä-Euroopassa oli kaarimaisia saariryhmiä. Mesoamerikka oli pelkkä saarikaari. Näin maapalloa pääsi kiertämään lämpimillä vesillä merivirta, joka lämmitti maapalloa. Etelä-Amerikka ja Australia olivat kiinni etelämantereessa.

[muokkaa] Tours-vaiheen lämpöhuippu

Tours-vaiheen alussa 93,5 miljoonaa vuotta sitten koettiin Tours-vaiheen lämpöhuippu KTM ^[2] ^[3]. Ensin näyttää viilenneen, sitten lämmenneen^[4].

Meri lämpeni lyhyessä ajassa 10 °C verran Falklandinsaarten lähellä jopa 32 °C:hen ja jäähtyi hitaammin^[5]. Samaan Cenomanium- ja -Tours-vaiheiden rajalla eli C/T-rajalla aikaan tapahtui valtamerien hapeton kausi eli anoksinen tapahtuma OAE2, joka kesti noin 320 000 vuotta. Päiväntasaajan vedet lämpenivät 33 °C:hen, jopa 35°–36 °C:hen, kun niiden lämpötila on nyt korkeintaan 27°–29°C. Lämpöhuippu oli ennen merien hapetonta kautta^[6].

Tämä on päätelty raskaan hapen O-18:n osuudesta kerrostumista. Raskaan hapen määrä riippuu yleensä eniten lämpötilasta. Mikroskooppisen pienet nanofossiilien lajistossa tapahtui jyrkkä vaihdos, ja KTM onkin sama kuin nanofossiilivyöhyke NC 12. Tämä isotoopeista päätelty lämpeneminen selittyy hyvin suurilla hiilidioksidin määrillä, noin 4500 - 7500 ppmv, tai sitten esimerkiksi suolattoman veden virtaamisella kerrostuman oloalueelle, mitä pidetään epätodennäköisenä. Intian valtameren lämpötila leveysasteella 25 S oli isotooppien mittausten mukaan jopa 33 °C noin 92-93 miljoonaa vuotta sitten^[7].