Toukokuun kolmas 1808

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Francisco de Goya: Toukokuun kolmas 1808 Madridissa (1814).

Toukokuun kolmas 1808 (tunnetaan myös nimellä Toukokuun kolmas 1808 Madridissa, esp. El tres de mayo en Madrid tai Los fusilamientos)[1] on espanjalaisen taidemaalarin Francisco de Goyan vuonna 1814 maalaama historiamaalaus, joka esittää Napoleonin joukkoja teloittamassa Madridin kansannousuun osallistuneita espanjalaisia.[2] Sitä pidetään yhtenä Goyan päätöistä.[3]

Maalauksen leveys on 347 ja korkeus 268 senttimetriä. Se kuuluu Madridissa sijaitsevan Museo del Pradon kokoelmiin.[1]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Napoleonin armeijan miehitettyä Espanjan keväällä 1808 Madridissa oli puhjennut 2. toukokuuta kansannousu, joka kukistettiin kuitenkin jo samana päivänä. Goya, entinen Espanjan Bourbonien hovimaalari, oli siirtynyt miehitysvuosina Napoleonin Espanjan valtaistuimelle asettaman Joseph Bonaparten palvelukseen, joten ranskalaisten vetäydyttyä Espanjasta ja Ferdinand VII:n palattua valtaistuimelle vuonna 1814 hän joutui aluksi hankalaan asemaan. Hänelle kuitenkin palautettiin pian hovimaalarin asema ja Espanjan hovi tilasi häneltä kaksi taulua, joihin hänen oli määrä ”ikuistaa siveltimellä Euroopan tyrannia vastaan suunnatun kunniakkaan kansannousumme tärkeimmät ja sankarillisimmat tapahtumat ja kohtaukset”. Goya täytti toimeksiannon tekemällä kaksi maalausta, joista ensimmäinen, Toukokuun toinen 1808 (alaotsikoltaan Taistelu mamelukkeja vastaan) kuvasi itse kapinan kukistamista, ja toinen, Toukokuun kolmas 1808 (Principe Píon kukkulan teloitukset) kuvasi seuraavana päivänä suoritettuja kapinallisten teloituksia. Teokset eivät saaneet innokasta vastaanottoa, koska odotusten vastaisesti Goya ei kuvannut niissä lainkaan sankaruutta, vaan lähinnä väkivallan mielettömyyteen liittyvää kauhua. Goya ei ollut itse todistamassa vuoden 1808 toukokuun 3. päivän teloituksia, mutta oli kyllä muuten nähnyt paljon erilaisia kauheuksia.[2]

Maalaus sijoitettiin aluksi Madridin kuninkaalliseen palatsiin, josta se siirrettiin vuonna 1834 Museo del Pradoon.[3] Taulu vaurioitui hieman vuonna 1937, kun se Espanjan sisällissodan aikana siirrettiin Valenciaan.[4] Se restauroitiin vuonna 2008.[1]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuun kolmatta pidetään nykyään Goyan mestariteoksena ja yhtenä kaikkien aikojen omaperäisimmistä historiamaalauksista. Maalaus ei esitä mitään tiettyä teloituksiin liittyvää kohtausta, vaan kuvaa yleisesti tapahtumien järkyttävyyttä esittämällä dramaattisen vastakkainasettelun epätoivoisten uhrien ja armottomien teloittajien välillä.[2] Dramaattisuutta lisää teloitettaviin kohdistuva kirkas valo, joka mahdollistaa myös heidän kasvonpiirteidensä ja ilmeidensä yksityiskohtaisen kuvauksen.[4]

Kuvaus teloituksesta ei ole täysin autenttinen. Esimerkiksi teloitettavia ei ole sidottu ja teloitusryhmä seisoo liian lähellä heitä, mutta Goya sai näin tehostettua maalauksen vaikuttavuutta. Taustalla näkyvät rakennukset eivät ilmeisesti esitä mitään tiettyä paikkaa Madridissa.[2] Ne on tosin yhdistetty useisiin paikkoihin Madridissa, mutta ei kuitenkaan Principe Píon kukkulan alueeseen, johon maalauksen nimi viittaa.[1] Erään näkemyksen mukaan ne olisivatkin mahdollisesti viittaus El Grecon kuuluisaan maalaukseen Näkymä Toledosta.[2]

Toukokuun kolmannen tyylin on katsottu vaikuttaneen 1800-luvun jälkipuolen ranskalaiseen impressionismiin. Erityisesti taidemaalari Édouard Manet otti siitä vaikutteita.[3] Manet’n kuuluisa maalaus Keisari Maksimilianin teloitus on mukaelma Goyan maalauksesta.[2] Myös Pablo Picasson vuonna 1951 maalaama Korean verilöyly mukailee Goyan maalausta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Galería online (espanjaksi) Museo Nacional del Prado. Viitattu 8.7.2014.
  2. a b c d e f Pinx. Maalaustaiteen mestareita: osa 3, Todellisuus ylittää ihanteet, s. 20–21, 40–41. WSOY 2004.
  3. a b c Enriqueta Harris-Frankfort: Francisco de Goya (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 8.7.2014.
  4. a b On-line gallery (englanniksi) Museo Nacional del Prado. Viitattu 8.7.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]