Totuudentekijä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Totuudentekijä on filosofiassa se entiteetti, jonka ansiosta totuudenkantaja (kuten väittämä) on tosi. Väittämän epätotuudentekijä on se ulkoisen todellisuuden puoli, jonka ansiosta väittämä on epätosi (mikäli se on epätosi).

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

D. M. Armstrongin mukaan ajatus totuudentekijästä voidaan johtaa jo Aristoteleehen.[1] Tämä kirjoitti Kategorioissaan:

»[...] ihmisen olemassaolo nimittäin on käännettävässä seuraussuhteessa häntä koskevan toden väitteen kanssa. Jos näet ihminen on olemassa, on totta väite, jolla sanomme, että ihminen on olemassa, ja kääntäen: jos se väite on tosi, jolla sanomme ihmisen olevan olemassa, ihminen on olemassa. Mutta tosi väite ei mitenkään ole syy itse asian olemassaoloon, kun taas itse asia näyttää jollain tavalla olevan syy siihen, että väite on tosi. Väitettä näet sanotaan todeksi tai epätodeksi sen perusteella onko asia niin tai ei.[2]»

Tämän jälkeen ajatus on esiintynyt joillakin skolastikoilla, ja myöhemmin laajemmin vasta Bertrand Russellilla, joka käytti termiä verifier. Myöhemmin ajatusta ovat käsitelleet Armstrongin lisäksi muun muassa C. B. Martin, Kevin Mulligan, Peter Simons ja Barry Smith.[1]

Näkemyksiä totuudentekijöistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filosofit ovat olleet erimielisiä siitä, tarvitsevatko kaikki totuudenkantajat totuudentekijän. Parmenideen klassinen väite oli, että sitä mikä ei ole ei voida ajatella. Tämä on ymmärretty näkemykseksi, jonka mukaan jokaisella totuudenkantajalla tulee olla totuudentekijä, koska muutoin totuudenkantaja ei koske mitään.

Armstrongin mukaan jokaisella totuudella on totuudentekijä.[3] Armstrong itse on maltillinen realisti, joka kannattaa totuuden korrespondenssiteoriaa.[4] Hänen realisminsa mukaan totuudessa on kyse siitä, että väittämä tai joku muu intentionaalinen entiteetti vastaa jotakin todellisuuden entiteettiä. Muodollisesti esitettynä:[5]

Väittämä p on tosi jos ja vain jos on olemassa totuudentekijä T (jokin todellisuuden entiteetti) niin, että T:n seurauksena välttämättä p ja p on tosi T:n ansiosta.

Ajatus totuudentekijöistä tarkoittaa käytännössä sitä, että totuus riippuu siitä, mitä on olemassa (”totuus supervenioi olevaa”). Näin todellisuus, oleva, kokonaisuudessaan muodostaa maksimaalisen totuudentekijän kaikelle totuudelle.[6] Niiden totuudentekijöiden joukko, joiden olemassaolon filosofi myöntää, muodostaa hänen myöntämänsä ontologian.[7]

Väite, jonka mukaan jokaisella totuudenkantajalla on totuudentekijä, johtaa kuitenkin filosofisiin ongelmiin, kuten esimerkiksi kysymykseen siitä, mitkä asiat ovat eettisten, modaalisten ja matemaattisten totuudenkantajien totuudentekijöitä. Toinen ongelma koskee negatiivisia olemassaoloa koskevia väittämiä ja universaaleja väittämiä. Mikä entiteetti tekee totta väittämästä ”yksisarvisia ei ole olemassa”? Eräs Richard M. Galen esittämä ratkaisuehdotus jälkimmäiseen ongelmaan on kaikkien asioiden kokonaisuus: jos todellisuus koostuu entiteeteistä x1, x2, jne., totuudentekijä olisi tällöin se asiaintila, että x1 ei ole yksisarvinen, x2 ei ole yksisarvinen, jne.

David Lewis on ehdottanut maltillisempaa teoriaa totuudentekijöistä. Sen mukaan totuudentekijöitä vaaditaan vain positiivisille väittämille. Näin sellainen väittämä kuin ”hevosia on olemassa” vaatii totuudentekijän, mutta sellainen väittämä kuin ”yksisarvisia ei ole olemassa” ei vaadi. Negatiivinen väittämä p on tosi sillä perusteella, ettei sillä ole epätotuudentekijää, eli p:n negaatiolla ei ole totuudentekijää. Näin se, mikä tekee väittämästä ”yksisarvisia ei ole olemassa” totta, on se, ettei väittämällä ”yksisarvisia on olemassa” ole totuudentekijää, eli se, että yksisarvisia ei ole todellisuudessa olemassa.

Totuudentekijöistä puhuvat filosofit ovat eri mieltä myös siitä, mitkä entiteetit ovat totuudentekijöitä erilaisille totuudenkantajille. Jotkut ovat sitä mieltä, että väittämän ”Sokrates istuu” totuudentekijä on se, että Sokrates on istuutunut, mitä tämä tarkoittaakaan oikeassa ontologiassa. Yleisesti, lauseen s ilmaiseman totuudenkantajan totuudentekijä voidaan ilmaista s:n partisiippimuotoisena lauseena. Jotkut taas ovat sitä mieltä, että lauseen ”Sokrates istuu” totuudentekijä on Sokrates itse. Joka tapauksessa totuudentekijän oletetaan olevan jotakin konkreettista. Ensimmäisessä tapauksessa se on se, jonka olemassaolosta totuudenkantaja kertoo, ja jälkimmäisessä tapauksessa se, jota totuudenkantaja koskee.

Etiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaisten metaeettisten suuntausten erimielisyydet ovat osittain erimielisyyksiä siitä, millaisia totuudentekijöitä eettisillä lauseilla olisi, jos nämä lauseet olisivat tosia, ja ovatko nämä totuudentekijät olemassa. J. L. Mackien mukaan eettisten väittämien totuudenkantajat olisivat ”outoja entiteettejä” (queer entities), liian erikoisia ollakseen olemassa, ja siksi kaikki eettiset väittämät ovat epätosia. Metaeetikko, joka uskoo jumalallisen ilmoituksen teoriaan, voisi katsoa, että eräs mahdollisuus eettisten lauseiden totuudentekijäksi olisi käsky täydelliseltä Jumalalta, ja siksi jos eettiset väittämät ovat tosia ja totuudentekijäteoria pätee, tällöin Jumala olisi olemassa.

Minimaalinen totuudentekijä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väittämän minimaalinen totuudentekijä on totuudentekijä, josta ei voida poistaa mitään niin, että se olisi edelleen totuudentekijä kyseiselle väittämälle.[8]

Minimaalisiin totuudentekijöihin liittyy seuraavia puolia:[8]

  • On olemassa totuuksia, joilla voi olla useita minimaalisia totuudentekijöitä. Esimerkiksi väittämän ”on olemassa ihmisiä” totuudentekijöinä ovat kaikki koskaan olemassa olleet tai olevat ihmiset.
  • On olemassa totuuksia, joilla on totuudentekijä, mutta ei yhtään minimaalista totuudentekijää. Esimerkiksi jos todellisuudessa on olemassa numeroimaton (käytännössä ääretön) määrä jotain entiteettejä, kuten elekroneja, tällöin väittämällä ”on olemassa ääretön määrä elektroneja” ei ole olemassa minimaalista totuudentekijää.
  • On olemassa totuuksia, joilla on yksi ja vain yksi minimaalinen totuudentekijä. Esimerkiksi väittämän ”Sokrates on olemassa” (jossa Sokrates on yksilöolio) minimaalinen totuudentekijä on se, että Sokrates on olemassa.
  • On olemassa (minimaalisia) totuudentekijöitä, jotka tekevät monia totuuksia tosiksi. Esimerkiksi (minimaalinen) totuudentekijä, että Sokrates on olemassa, tekee todeksi väitteen ”Sokrates on olemassa tai kuu on juustoa”, väitteen ”Sokrates on olemassa tai aurinko kiertää maata”, jne.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Armstrong 2004, s. 4–5.
  2. ↑ Aristoteles: Kategoriat 14b14-22. Suomennos Lauri Carlson.
  3. ↑ Armstrong 2004, s. 5.
  4. ↑ Mitchell, Craig Vincent: The Correspondence Theory of Truth within the Analytic Tradition isca-apologetics.org. Arkistoitu 20.11.2008. Viitattu 15.12.2008.
  5. ↑ Armstrong 2004, s. 16–17.
  6. ↑ Armstrong 2004, s. 7–8, 18–19.
  7. ↑ Armstrong 2004, s. 23.
  8. ↑ a b Armstrong 2004, s. 19–25.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Armstrong, D. M.: Truth and truthmakers. Cambridge: Cambridge University Press, 2004. ISBN 0-521-54723-7.
  • Beebee, H. & Dodd, J. (toim.): Truthmakers: The contemporary debate. Oxford: Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-928356-7.
  • Mulligan, Kevin & Smith, Barry & Simons, Peter: Truth-makers. Philosophy and Phenomenological Research, 1984, 44. vsk, s. 287–321. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Totuudentekijä&oldid=20960232”