Totò

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Totò
Totò vuonna 1943.
Totò vuonna 1943.
Syntymäaika 15. helmikuuta 1898
Syntymäpaikka Napoli, Italia
Aktiivisena 1922–1967
Kuolinaika 15. huhtikuuta 1967 (69 vuotta)
Kuolinpaikka Rooma, Italia
Oikea nimi Antonio De Curtis
Ammatti näyttelijä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Totò, oikealta nimeltään lyhennettynä Antonio De Curtis (15. helmikuuta 1898 Napoli, Italia15. huhtikuuta 1967 Rooma, Italia) oli italialainen näyttelijä, joka tunnetaan erityisesti komediarooleistaan. Hän näytteli kuitenkin myös draamaelokuvissa ja teki musiikkia.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Totò syntyi 1898 Napolin köyhien asuinalueella. Hän oli avioton lapsi ja sai sukunimekseen äitinsä tyttönimen Clementen. Markiisi Giuseppe de Curtis nai Totòn äidin 1921 ja tunnusti myöhemmin olevansa pojan isä.[1] Isyys on kuitenkin epävarma, ja köyhissä oloissa aviottomana lapsena syntynyt Totò oli kuitenkin kiinnostunut aatelistitteleistä. Markisii Francesco Maria Focas adoptio Totòn 1933, ja markiisin kuoltua 1945 Totòlla oli hallussaan pitkä ja moniosainen aatelisnimi.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Totò taisteli vapaaehtoisena ensimmäisessä maailmansodassa, ja sodan jälkeen hän alkoi esiintyi pienissä napolilaisissa teattereissa.[1] Hän muutti 1922 vanhempiensa mukana Roomaan, jossa jatkoi uraansa monissa teattereissa. Totò liittyi 1927 Achille Marescan teatteriseurueeseen, jonka primadonnana esiintyi kuuluisa Isa Bluette. Totòsta tuli teatterinjohtaja 1930-luvun alussa, ja hänen seurueensa esiintyi ympäri Italiaa.[3] Ryhmä oli erittäin suosittu, ja se esitti erilaisia vaudeville- ja revyyesityksiä. Elokuvatuottaja Gustavo Lombardo houkutteli Totòn elokuva-alalle 1930-luvun puolivälin tienoilla, jolloin Totòsta oli tullut jo Italian suosituimpia teatterikoomikkoja.[4]

Vaikka Totò olikin ollut teatterissa suosittu, hänen ensimmäiset elokuvansa, Fermo con la mani (1937) ja Animali pazzi (1939) eivät keränneet yleisöä.[4] Ensimmäisten elokuvien vaisun vastaanoton takia, hän pelasi teatteriin, jossa esiintyi lukuisissa suosituissa näytelmissä.[3] Totòn elokuvaura käynnistyi kunnolla vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun Mario Mattolin ohjaama I due orfanelli (1947) keräsi teattereissa yllättävän hyvät lipputulot. Totòn työtahti I due orfanellin jälkeen 1950-luvulla oli hurja, ja parhaimmillaan hän saattoi esiintyä seitsemässä elokuvassa vuodessa. Vuonna 1963 ilmestynyt Il comandante oli jo Totòn sadas elokuva.[4]

Monet Totòn elokuvista olivat kehnoja farsseja tai nopeasti tehtyjä elokuvaparodioita. Osassa elokuvista oli myös laajempaa yhteiskuntakommentaaria, mutta erityisen tunnettu Totòn on fyysisestä komediastaan. Totò osasi käyttää vartaloaan marionettimaisesti. Lisäksi hän oli verbaalisesti lahjakas, ja monet hänen käyttämät sanonnat jäivät elämään. Vaikka Totò olikin elokuvayleisön mieleen, hän ei saanut suurempaa arvostusta kriitikoilta. Merkittävimmät tunnustukset olivat Nastro d'argento -palkinnot elokuvista Ikuisen kaupungin varas ja Haukat ja varpuset.[4] Totòn suosio ei myöskään levinnyt Italian ulkopuolelle, ja hän on melko tuntematon muualla maailmassa.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Molitero, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema. Lanmham, Maryland: Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 12.12.2012). (englanniksi)
  • Morandini, Morando: Totò. Nowell-Smith, Geoffrey (toim.): The Oxford History of World Cinema. Oxford: Oxford University Press, 1996. ISBN 0-19-811257-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Molitero, s. 315.
  2. The Biography of Totò Viitattu 9.1.2013. (englanniksi)
  3. a b Biography of Totò Italica. Rai International. Viitattu 9.1.2013. (englanniksi)
  4. a b c d Molitero, s. 316.
  5. Morandini, s. 356.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]