Torpedovene S3
| Torpedovene S3 | |
|---|---|
 Luokan torpedoveneitä |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | W:m Crichton & C:o Ohtan telakka, Pietari |
| Laskettu vesille | toukokuu 1898 |
| Palveluskäyttöön |
1898 Suomen merivoimat: 1918 |
| Poistui palveluskäytöstä | Romutettiin 1925 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 250 t |
| Pituus | 53,5 m |
| Leveys | 5,6 m |
| Syväys | 1,7 m |
| Nopeus | 27 solmua |
| Miehistöä | 3 + 50 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 x 75 mm 3 x konekivääriä 1 x 450 mm torpedoputki |
| Miinat | 14-18 miinaa |
Torpedovene S3 oli Suomen merivoimien torpedovene vuosina 1918-1920. Vene oli alun perin Venäjän keisarikunnan laivaston miinanraivaaja.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Sokol-luokka
Venäjän keisarikunnan laivasto tilasi Sokol-luokan torpedovene Poslusnyj'n ven. Послушный, Tottelevainen W:m Crichton & C:o Ohtan telakalta Pietarista,[1] missä köli laskettiin 1896. Alus laskettiin vesille 1898 ja valmistui 1898.[2][3]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus liitettiin Venäjän Itämeren laivastoon. Alus muutettiin ensimmäisen maailmansodan alkaessa nopeaksi miinanraivaajaksi, jonka jälkeen se liitettiin Helsinkiin sijoitettuun 2. miinanraivaajalaivueeseen. Alus oli nimetty uudelleen Korshuniksi ven. Коршун, Haarahaukka.
Venäläisten joukkojen poistuessa 1918 Suomesta jäi heiltä Helsingin satamaan runsaasti torpedoveneitä, joista Suomen laivastolle kunnostettiin kuusi parhaassa kunnossa ollutta. Alus osallistui koulutusaluksena Suomen merivoimien toimintaan.
Tarton rauhansopimuksen 1920 mukaan Suomi joutui palauttamaan kolme S-venettä Venäjälle. S3 oli yksi palautettavista veneistä. Venäjällä aluksesta tehtiin todennäköisesti proomu ja romutettiin 1925.
S3:n sisaralukset Suomen merivoimissa olivat torpedoveneet S1, S2, S4, S5 ja S6.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
- Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo: Conway, 2006. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Tuomi-Nikula, Jorma: Suomen laivat punatähtisen sotalipun alla. Jyväskylä: Atena kustannus Oy, 2000. ISBN 951-796-212-6.
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860-1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ von Knorring, Nils: ”Crichtonin Ochtan telakalla Pietarissa 1898–1913 rakennettuja aluksia”, Aurajoen veistämöt ja telakat, s. 76–77. Vaasa: Schildts Förlags Ab, Espoo, 1995. ISBN 951-50-0735-6.
- ↑ Gardiner, Robert 1860-1905 s. 206
- ↑ Tuomi-Nikula, Jorma s. 40-41