Toronto Blueshirts
| Toronto Blue Shirts | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1911 |
| Kaupunki | Toronto, Ontario |
| Kotiareena | Arena Gardens |
| Sarja | NHL |
| Värit | Sininen, valkoinen |
| Stanley Cupit | 2 (1914), (1918, uudessa omistuksessa) |
Toronto Blueshirts oli entinen National Hockey Association -joukkue, joka nimensä mukaisesti pelasi Torontossa. Seura voitti elinaikanaan yhden Stanley Cupin vuonna 1914. Joukkue oli NHA-liigan lopettaneen skandaalin keskiössä ja oli virallisesti ainoa joukkue, joka ei jatkanut NHA-liigasta muovautuneeseen National Hockey Leagueen.
Käytännössä joukkue otettiin pois sen silloisen omistajan Eddie Livingstonen hallinnasta vuonna 1917 ja joukkue jatkoi NHL:ssä voittaen Stanley Cupin samalla kaudella. Joukkueen väliaikaiselle omistajaportaalle, Toronto Arena Companylle annettiin pysyvä toimilupa kaudelle 1918-19 ja tästä joukkueesta lopulta vuosien saatossa syntyi Toronto Maple Leafs -jääkiekkoseura.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perustamisesta Stanley Cup -mestareiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
NHA perustettiin vuonna 1909 ja Toronton kaupunki haluttiin liigaan saman tien mukaan. Kaupungissa ei kuitenkaan ollut tarpeeksi suurta jääkiekkohallia ammattilaisjoukkueen tarpeisiin, joten Toronto joutui odottamaan joukkuettaan muutaman vuoden. Lopulta, kaudelle 1911-12 Torontolle myönnettiin kahden NHA-joukkueen lisenssit, kun kaupunkiin suunnitteilla ollut Arena Gardens -jääkiekkohallin olisi pitänyt valmistua. Toronton joukkueille, Tecumseheille tai Blueshirtseille ei ollut suunniteltu kotiotteluita ennen vuoden 1912 tammikuuta, jolloin areenan piti alun perin valmistua, mutta kauan ennen tätä huomattiin, ettei areena ehtisi valmistua ajoissa, joten Toronton joukkueiden kausi peruttiin. Näin NHA-kausi 1911-12 päätettiin pelata läpi neljän joukkueen voimin.
25.12.1912 Toronto Blueshirts pelasi ensimmäisen ottelunsa 4 000 maksaneen katsojan silmien alla. Ensimmäisellä kaudellaan Blueshirts suoriutui kelvollisesti, voittaen yhdeksän 20 ottelustaan ja sijoittuen kolmanneksi. Joukkueen parhaana maalintekijänä suoriutui Frank Nighbor, joka takoi kauden aikana 25 maalia. Puolustuksen kapellimestarina toimi Harry Cameron, joka oli pioneeritapaus hyökkäävänä puolustajana.
Frank Nighbor siirtyi kaudelle 1913-14 kilpailevaan PCHA-liigaan, mutta johtavan maalintekijän putoaminen kokoonpanosta ei hidastanut Blueshirtsiä. Kauden päätyttyä joukkue oli tasoissa Montreal Canadiensin kanssa ja Stanley Cupin ja NHA-liigan voitto ratkaistiin kahden ottelun yhteismaalituloksella. Ensimmäisen ottelun torontolaiset hävisivät 2-0 Montrealissa, mutta Toronton osaottelussa sinipaidat jyräsivät Canadiensin maalein 6-0 ja näin Stanley Cup jäi Torontoon yhteistuloksella 6-2. Kauden päätyttyä PCHA-liigan voittanut Victoria Aristocrats haastoi Toronto Blueshirtsin ottelusarjaan Stanley Cupista, mutta kolmeen voittoon pelattu sarja päättyi kolmessa ottelussa Blueshirtsin voittoon.
Livingstonen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stanley Cup-voittajajoukkue alisuoriutui kaudella 1914-15 pahasti ja lopulta kausi päättyi Blueshirtsin neljänteen sijaan rekordilla 8-12. Joukkueen paras maalintekijä oli Cully Wilson 22 maalilla ja puolustuksen kivijalkana hääri edelleen Harry Cameron.
Kauden päätyttyä Eddie Livingstone sai hankittua Blueshirtsin omistukseensa, mikä aiheutti liigan muiden joukkueiden kesken närää, sillä Livingstone oli vain vähän aiemmin ostanut Toronton toisen NHA-joukkueen, Shamrocksin, ensimmäiseen maailmansotaan lähteneeltä Larry Robinsonilta. Kahden joukkueen omistaminen samaan aikaan aiheutti erinäisiä moraalisia ongelmia, joihin Livingstone sittemmin vastasi vähintäänkin luovasti.
Samaan aikaan PCHA-liiga oli saanut selville NHA:n suunnitelmista hankkia PCHA:n ykköstähden, Frederik ‘Cyclone’ Taylorin. PCHA:n johto raivostui ja perusti uuden joukkueen Seattleen, minkä se sitten täytti pelaajilla jotka se oli NHA:sta hankkinut. Blueshirts menetti operaatiossa kaksi parasta maalintekijäänsä, koko puolustuskaartin ja luottomaalivahti Hap Holmesin. Harry Cameron oli ainoa alkuperäinen Blueshirt, joka joukkueeseen jäi. PCHA:n ryöstöretken seurauksena Livingstone päätti yhdistää Shamrocksin ja Blueshirtsin ja jatkaa toimintaa vain Blueshirtsin joukkueella.
Kausi 1915-16 oli kaikesta tästä huolimatta pettymys Blueshirtsille. Vaikka joukkueen hyökkäys toimi ja tuotti joukkueelle maaleja liukuhihnalta, ongelmat puolustuspään pelissä jättivät Blueshirtsin kauden päätteeksi viimeiselle sijalle rekordilla 9-14-1.
Blueshirts aloitti kauden 1916-17 keskinkertaisesti. Kauden puolivälissä se oli voittanut puolet otteluistaan. Livingstonen businesstavat kuitenkin ärsyttivät muita NHA-omistajia, sillä taloudellisia epäselvyyksiä oli Blueshirtsin kanssa jatkuvasti. Livingstonella huhuttiin olevan jopa oma rikollisjenginsä, joka olisi käynyt uhkailemassa kilpailevia seuroja.
Tunteet kuumenivat erityisesti Livingstonen päässä, kun NHA:han lisättiin kauden alussa uusi torontolaisseura, Toronto 228th Battalion, joka kuitenkin joutui lopettamaan kauden 1916-17 kesken saatuaan käskyn Kanadan armeijalta lähteä ensimmäiseen maailmansotaan. Kun ilmoitus tuli NHA:n johtoportaalle, liigan omistajat päättivät pitää kokouksen, mihin ei Eddie Livingstonea kutsuttu.
Kokouksessa haluttiin saada liigan joukkuemäärä taas parilliseksi ja Livingstonen savustamiseksi ulos liigasta päätettiin Blueshirts hyllyttää liigasta kokonaan. Kausi 1916-17 jatkettiin puolestavälistä eteenpäin neljän joukkueen sarjana, ilman Torontoa.
Aika Livingstonen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Livingstone haastoi muun liigan oikeuteen ja vaatien korvauksia. Tähän NHA:n johto vastasi ilmoittamalla, ettei kautta 1917-18 pelattaisi lainkaan. Pari viikkoa myöhemmin ilmoitettiin uuden liigan perustamisesta, jonka alaisuuteen kaikki muut NHA-joukkueet ilmoittivat siirtyvänsä, paitsi Toronto Blueshirts. Näin Eddie Livingstone oli jäänyt yksinään pelaamaan omaa liigaansa, johon olisi osallistumassa kokonaiset yksi joukkue, Toronto Blueshirts.
Uuden National Hockey Leaguen joukkueet halusivat kuitenkin jatkaa kiekkotoimintaa Toronton alueella ja Quebec Bulldogsin yllättävä päätös jättää kausi väliin pakotti liigan perustamaan Torontoon väliaikaisen joukkueen, jonka omistajina toimisi Arena Gardens. Blueshirtsin pelaajille ei jäänyt vaihtoehtoja, kun kaupungin ainoa paikka pelata ammattilaiskiekkoa oli Arena Gardens, eikä areenan johdolla ollut mitään intressejä vuokrata areenaansa Livingstonen joukkueelle.
Toronton kiekkofanien silmissä juuri mikään ei ollut muuttunut. Media kutsui joukkuetta edelleen nimellä Blueshirts ja joukkue jopa voitti Stanley Cupin toistamiseen kaudella 1917-18 PCHA-mestari Vancouver Millionaresia vastaan. Stanley Cupin mestaruuskaiverrus tosin jätettiin tyhjäksi, sillä joukkueella ei ollut virallista nimeä. 1947 tyhjälle paikalle kuitenkin kaiverrettiin nimi Toronto Arenas.
NHL:n silmissä kaudella 1918 Torontossa toimi kaksi ammattilaisseuraa, joista toinen oli Livingstonen omistama Blueshirts ja toinen oli taas NHL:n sisällä toiminut joukkue. Näin NHL vältti Livingstonen oikeustoimet, sillä NHL:n sisällä toiminut torontolaisjoukkue oli oma entiteettinsä, eikä NHL:n säännöt kieltäneet joukkueiden pelaajia pelaamasta muissa, liigan ulkopuolisissa joukkueissa.
Vuonna 1919 oli selvää, ettei NHA:ta enää uudelleenperustettaisi. Oikeudenkäynnit Livingstonen kanssa kuitenkin ajoivat Arena Gardensin taustayrityksen konkurssiin. Tällöin joukkue myytiin joukkueen managerina toimineen Charlie Querrien johtamalle sijoittajaporukalle, jolloin joukkue sai uuden nimen, St. Patricks. Tämä seura sittemmin muuttui Toronto Maple Leafsiksi kauden 1926-27 puolivälissä.
Tätä linkkiä NHA-joukkue Toronto Blueshirtsiin Maple Leafs ei kuitenkaan virallisesti tunnusta, toisin kuin esimerkiksi molemmissa liigoissa toiminut Montreal Canadiens. Maple Leafs tunnustaa olevansa perua tästä “väliaikaisesta” joukkueesta, joka perustettiin varta vasten NHL:ää varten.