Tor Carpelan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tor Carpelan. Valokuvaaja Daniel Nyblin (1902).

Tor Harald Carpelan (18. joulukuuta 1867 Uskela9. maaliskuuta 1960 Helsinki) oli suomalainen aatelismies, joka kuului Carpelanin vapaaherralliseen sukuun. Hän oli tunnettu sukututkija, joka työskenteli pitkään Helsingin yliopiston sihteerinä (1902–1935).[1][2][3]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tor Carpelanin vanhemmat olivat kapteeni, vapaaherra Otto Maximilian Carpelan (1822–1891) ja Aurora Lovisa Wasenius (1836–1920). Carpelan suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1889 ja kameraalitutkinnon vuonna 1892. Hän aloitti uransa yliopistossa konsistorin amanuenssina ja toimi sihteerinä yli kolmekymmentä vuotta. Hän toimi Ritarihuoneen genealogina vuodet 1923–1952. Hän hoiti luottamustehtäviä mm. Ruumiinpolttoyhdistyksessä ja Suomen sukututkimusseurassa. Hänelle myönnettiin kunniatohtorin arvo Helsingin yliopistosta vuonna 1936.[1][2][3]

Carpelan oli aatelissäädyssä edustaja valtiopäivillä 1894, 1897, 1899, 1900, 1904–1905 ja 1905–1906.[1][2]

Carpelan oli kahdesti naimisissa. Ensimmäinen puoliso (1902) Ester o.s. Kynberg kuoli lapsivuoteeseen vuonna 1904. Toinen puoliso oli Anna Emilia o.s. Edgren vuodesta 1909. Toisesta avioliitosta syntyi kolme lasta, joista Henrik Carpelan (1921–2000) oli psykiatri ja psykoanalyytikko.[1][3] Tor Carpelanin serkku oli Axel Carpelan. He järjestivät vuonna 1910 keräyksen, jolla oli tarkoitus vapauttaa Jean Sibelius veloistaan.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Finsk biografisk handbok 1–2 (1895–1905)
  • Helsingin yliopisto: Opettajat ja virkamiehet vuodesta 1828 (1920–25)
  • Ättartavlor för de på Finlands Riddarhus inskrivna ätterna (1937–1958)
  • Finlands Adelskalender (1926–1947)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Biografiasampo: Tor Carpelan Viitattu 13.4.2021
  2. a b c Helsingin yliopisto: opettajat ja virkamiehet vuodesta 1828. 1, A - K / Tor Carpelan ja L. O. Th. Tudeer., s. 126. Tor Harald Carpelan. Tuntematon, 1925. Kansalliskirjasto (viitattu 13.04.2021).
  3. a b c Kuka kukin on 1954, s. 89. Viitattu 13.4.2021.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Autio, Veli-Matti: ”Carpelan, Tor (1867–1960)”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 127–128. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Carpelan, Tor hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)