Topiantiloopit
| Topiantiloopit | |
|---|---|
 Damaliscus korrigum-lajin yksilöitä |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
| Alaheimo: | Lehmäantiloopit Alcelaphinae |
| Suku: |
Topiantiloopit Damaliscus Sclater & Thomas, 1894 |
| Lajit[1] | |
|
|
| Katso myös | |
Topiantiloopit[2][3] (Damaliscus) on onttosarvisiin kuuluva sorkkaeläinsuku, johon nykykäsityksen mukaan kuuluu 4 lajia. Ne ovat saaneet nimensä Damaliscus korrigum-lajin alalajilta topilta (Damaliscus korrigum topi).[3] Sukuun luettiin ennen myös hunterinantilooppi, joka nykyisin on erotettu omaan sukuunsa. Topiantiloopit ovat läheistä sukua gnuu- ja lehmäantiloopeille. Ne ovat kuitenkin hieman lehmäantilooppeja pienempia ja hoikempia.[2] Niillä on edellisten tavoin takaruumista korkeampi eturuumis.[3] Ruumiinpituus on 120–205 senttiä, säkäkorkeus 88–134 senttiä ja paino 68–155 kiloa. Hännän pituus on 10–60 senttiä. Väritys vaihtelee harmaasta ja punertavasta melkein mustaan ja täysruskeaan. Vatsapuoli on vaaleampi ja niillä voi olla valkoisia kuvioita turvassa, jaloissa ja lonkassa. Karvat ovat yleensä pehmeitä ja kiiltäviä, mutta joillain yksilöillä pehmeän ja karkean sekoitus.[4] Säkä on lautasia korkeammalla.[2] Pää on pitkulainen, joskaan ei yhtä pitkä kuin lehmäantiloopeilla. Niiden luisuselkäinen kävely ja hidas laukkaaminen saavat ne näyttämään kömpelöiltä, mutta ovat täydessä vauhdissa korkeine jalkoineen nopeita juoksijoita.[3]
Topiantilooppien ravinto koostuu pääasiassa heinäkasveista. Ne ovat aktiivisimmillaan varhaisillalla ja aamulla.[4] Topiantiloopeilla on tapana nousta lepäämään kumpareille. Yleensä ne seisovat märehtimässä lähes liikkumatta, mutta voivat joskus asettua makuullekin. Korkea paikka antaa niille parempaa suojaa leijonien yllätyshyökkäyksiltä.[3] Topiantilooppien levinneisyys rajoittuu Saharan eteläpuolisen Afrikan aukeille alueille. Niitä tavataan Sahelin alueella, Sudanin ja Kapmaan välisillä savannialueilla, pensasaroilla ja lehtimetsissä, puoliaavikoilla ja tulva-alueilla.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Mammal Species of the World - Damaliscus 2005. Bucknell University. Viitattu 19.1.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d Lahti, S., Lahti, T. & Raasmaja, A. (toim): ”Sorkkaeläimet”, Zoo Suuri eläinkirja 2: Nisäkkäät, s. 284. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08247-3.
- ↑ a b c d e (toim.) Kaija Kangasniemi: Kodin suuri eläinkirja 9, s. 294. WeilinGöös, 1981. ISBN 951-35-1712-8.
- ↑ a b Ronald. M. Nowak: Walker's mammals of the world, s. 1179. The Johns University Press, 1999. ISBN 0-8018-5789-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.7.2009). (englanniksi)
|