Donghak-kapina

Wikipedia
Ohjattu sivulta Tonghak-kapina
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Donghak-kapina (kor. 동학 농민 운동, Donghak nongmin undong, hanja 東學 農民 運動) oli Koreassa vuonna 1894 puhjennut talonpoikaiskapina, jonka kukistaminen kiinalaisten apujoukkojen avulla johti Kiinan ja Japanin sodan puhkeamiseen. Kapinassa köyhtyneet talonpojat ryhtyivät kannattamaan poliittisesti radikaalia donghak-uskontoa.[1]

Donghakin eli Itäisen opin liikkeen perusti 1860 Choe Je-u (1824–1865). Hän yhdisti konfutselaisuuden, buddhalaisuuden, taolaisuuden, katolilaisuuden ja kansallisten shamanististen uskomusten parhaita puolia yhdeksi uudeksi opiksi. Choe Je-u opetti ihmisten tasa-arvoa, mikä houkutti liikkeeseen eteenkin talonpoikia, kuten myös Donghakin shamanistiset ainekset. Liikkeen tavoitteena oli saada aikaan parannusta talonpoikien asemaan ja saada Korean korruptoitunut hallinto uudistettua. Ulkomaalaisia koskien Donghak-liike vaati kauppiaiden pysymistä sovituissa kauppa-paikoissa ja että Korean hallitus olisi rajoittanut ulkomaisen riisin tuontia Koreaan.

Koreassa puhkesi 1890-luvun alussa useita talonpoikaiskapinoita, jotka olivat suuntautuneet Korean hallitusta ja ulkomaalaisia vastaan. Yleensä kapinat lakkasivat pian itsestään, mutta ne toistuivat lähes joka vuosi. Vähitellen talonpoikien kapinointi voimistui ja vuonna 1893 Donghak-liike vaati japanilaisten ja länsimaalaisten karkottamista Koreasta. Korean hallituksen onnistui kuitenkin sillä erää rauhoittaa tilanne uhkaamalla Donghakia voimatoimilla. Donghak-liike ei kuitenkaan alistunut Korean hallituksen uhkausten edessä pitkäksi aikaa, vaan jo seuraavan vuoden helmikuussa se nousi jälleen kapinaan ajaakseen ulkomaalaiset pois Koreasta ja parantaakseen talonpoikien elinolosuhteita. Avoin kapina puhkesi pian sen jälkeen, kun Korean kuningas Gojong oli kieltäytynyt Donghak-liikkeen vaatimasta hallintoreformista.

Varsinainen kapina puhkesi helmikuussa 1894 Gobussa Jeollan provinssissa, jossa paikalliset talonpojat kukistivat paikallishallinnon ja jakoivat mielestään laittomasti kerätyn veroriisin alueen asukkaille. Kapina levisi pian Gobun lähialueille. Toukokuussa 1894 Donghak-liikkeen kapina oli voimistunut siinä määrin, että kapinalliset etenivät Jeollan pääkaupunkiin Jeonjuun 31. toukokuuta 1894. Jeonjun valtauksen jälkeen kapina levisi edelleen Chungcheongin ja Gyongsangin provinsseihin. Talonpojat olivat nousseet kapinaan nimenomaan Korean hallitusta vastaan ja heidän tavoitteensa kohdistuivat lähinnä korruptoituneen virkakoneiston syrjäyttämiseen.

Kun kuningas Gojongin hallitus ei saanut kapinallisia omin voimin kukistettua, se pyysi Kiinaa lähettämään apujoukkoja. Koska Kiina ja Japani olivat vuonna 1885 sopineet vetävänsä molemmat joukkonsa pois Koreasta, Japani vastasi tähän lähettämällä omat suuremmat sotajoukkonsa, jotka valtasivat Korean, eivätkä suostuneet lähtemään pois.[2] Itse kapina saatiin kukistettua, ja sen johtajat, mukaan lukien Choe Si-hyeong, teloitettiin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lone, Steward Peter: Korea Since 1850. Longman Cheshire, New York 1993.
  • Eckert, Carter J.; Lee, Ki-Baik; Lew, Young Ick; Robinson, Michael; Wagner, Edward W.: Korea Old and New: A History. Ilchokak Publishers, Seoul 1990.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tonghak Uprising (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 19.3.2014.
  2. Risto Kari: Historian ABC: Kaikkien aikojen valtiot 3, s. 164. Tammi. Helsinki 2001.